Kauniaisissa on vielä muutamia satavuotisia huviloita, muttei alkuperäisiä puutarhoja, paitsi yksi, Villa Reiren puutarha Pohjoinen Suotie 3:ssa. Siellä on vielä puita ja pensaita, jotka istutettiin melkein sata vuotta sitten Nenni von Hausenin toimesta. Tänään niitä hoitaa hänen lapsenlapsensa Torbjörn Rinne, 75-vuotias lääkäri, jota kiinnostavat puutarha, luonto, linnut ja eläimet.
Kun tätä juttua luetaan, on kevät jo pitkällä. Kun sitä kirjoitettiin, oli lunta vielä laajoina kenttinä puutarhassa. Mutta Torbjörn Rinne kertoili tarinoita kulkiessaan puulta puulle, pensaalta pensaalle ja osoitteli paikkoja rinteessä. Puutarhan pitkä historia alkoi elää.
Tanskalainen talventähti.
Ylhäällä talon sisäänkäynnin vieressä on suuri valkoinen jalosyreeni muistuttamassa isovanhempien ajasta, jolloin portaan molemmin puolin oli runkoon jalostetut syreenit, toisella puolella valkoinen, toisella lila. Lännempänä, lämmintä hirsiseinää vasten on isoäiti Nennin istuttama säleikköomenapuu (Gyllenkrook-astrakan). Torbjörn Rinne kertoi myös perheomenapuistaan, joita hän oksastaa. Perusrunko kantaa eri lajikkeita ja kullakin on oma historiansa. Monia omenapuita pitää ”kesyttää”, etteivät ne kasvaisi liian kumaraan kohti jyrkähköä alarinnettä. Jotta isoäiti Nennin japanilainen ruusukvitteni (Chaenomeles japonica) tuottaisi hedelmää, istutettiin ristipölytyksen takia viereen kaksi ruusukvittenin ruukkutainta, ja nyt sato on runsas.
Syrenejä, vasemmalla lemmikkejä, keskellä ruusukvitteni ja oikeassa kulmassa päiväliljoja.
Silmän ja suun iloa
Maaperää hoidetaan katteilla ja omalla kompostilla. Yksi Oranie-puu sai alkunsa maahan kaivetusta kaneliomenasta. Jotkut hedelmä- puut ovat peräisin ystävien ja tuttujen puutarhoista Espoosta. Suuri pähkinäpensas on tuotu pikkuriikkisenä Kauniaisten Kasavuorelta.
Hedelmäpuiden ja marjapensaiden välissä on tilaa hyötykasveille kuten pavuille, pinaatille, salaatille, tomaateille, maustevihanneksille kuten sellerille, valkosipulille, ilmasipulille, Espanjan kirvelille – joka kasvaa vihreäksi pensaaksi – mutta myös herkuille kuten mustajuurelle ja maa-artisokalle. Kaikenlaisia kevätkukkia, korkeita ja matalia perennoja, syysleimuja – tänne mahtuu kaikkea. Metsävaahteroiden ja metsätammien alkuperä on Mukkulasta, Hausenien entiseltä kotitilalta, josta on sittemmin tullut kansainvä- listen kirjailijatapaamisten paikka Lahden esikaupungissa.
Eksotiikkaa Sumatralta
Villa Reiren länsipuolella solisee puro rinnettä alas. Se alkaa yläpuolisilta kallioilta ja on ollut siinä aina. Työ- välineitä ja muuta voi ahtaa huvilan takana olevaan vanhaan uimakoppiin, joka monta vuotta sitten, kahdessa osassa, kuljetettiin ylös Gallträskin rannasta. Nenni von Hausenin neljällä tyttärellä oli 1910-luvulla suuri alue leikeille; metsää, kalliota, lampi, räme. Nuorin, Janicke, Torbjörn Rinteen äiti, jatkoi puutarhaharrastustaan melkein kuolemaansa asti 1991. Toiseksi vanhin, Synnöve, A.I. Virtasen tiimiin kuulunut biokemisti, toi toisen maailmansodan jälkeen siemeniä Sumatralta. ”Sumatranvehka” kasvaa alhaalla Pohjoisen Suotien lähellä. Keltaiset kukinnot avautuvat valkovuokkojen aikaan synkkien kuusten katveessa. Voisi ajatella, että maaperä ja ilmasto eivät sovi trooppiselle kasville, mutta täällä se kuitenkin kukoistaa ja hämmästyttää ohikulkijoita, jotka pysähtyvät sitä katsomaan. Tiedepiirit kutsuvat kasvia nimellä Lysichiton americanus, keltamajavankaali, ruotsin kielellä se on haisunäätävehka.
Kukkapenkit ennen juhannusta.
Villa Reire (norjan kielellä linnunpesä) rakennettiin 1909–10 kuvataiteilija Werner von Hausenille ja hänen perheelleen. von Hausenin suunnitelmat piirsi sen ajan vaatimuksia vastaavaan muotoon granilainen arkkitehti Alarik Tavaststjerna. Huvilan piti muistuttaa norjalaissyntyisen Nenni von Hausenin kotimaan taloja, esim. Holmenhaugenin huviloita Oslon ulkopuolella. Pääasunnossa on tervatut hirsiseinät, kun taas ateljee on saanut lautavuorauksen italianpunaisine punamultamaaleineen.
Kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus
Villa Reire rakennettiin hyvin suurelle tontille. Sen jakoivat Werner von Hausen ja opettajaystävä Magnus Hagelstam, joka 1909 oli valittu pari vuotta aikaisemmin perustetun Granin yhteiskoulun rehtoriksi. Hagelstamin huvila on vähän korkeammalla nykyisessä Pohjoinen Heikelintie 12:ssa ja toimii Heikelintien päiväkotina. Huvilaa suurennettiin 1940-luvulla kun suomalainen kansakoulu siirtyi sinne pienemmästä, nyt puretusta huvilasta Leantieltä.
Villa Reiren aurinkoiset rinteet suunnitteli puutarhaksi Paul Olsson oppilaineen. Hänestä tuli Granin erittäin tunnettu puutarhaarkkitehti, ensimmäinen Suomessa, joka jo 1910–13 suunnitteli tänne nelisenkymmentä huvilapuutarhaa. Niistä ei ole paljon jälkiä jäljellä. Villa Reiren omistajat ovat pyrkineet säilyttämään puutarhansa ainakin osittain entisellään. Vaikutelma on edelleen hieno etenkin keväisin ja kesällä. Huvila ja puutarha ovat nykyään uniikki kokonaisuus.
Chaenomeles japonica. Ruusukvitteni.
Villa Reire on mukana yhtenä kaupungin luettelossa Rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti sekä kaupunkikuvallisesti arvokkaat rakennukset, joita nykyään on yli 60 kohdetta. Huvilaa on kuvailtu kirjassa Asuminen ennen ja nyt (1988) sivuilla 153–154. Kirja lienee saatavilla Kauniaisten kaupunginkirjastossa, ruotsiksi ja suomeksi.
Kolme viikkoa myöhemmin
Historiatiimi kävi Villa Reiressä uudelleen 7. toukokuuta 2013, kun lumi edelliseltä käynniltä 19.4. oli sulanut.
Meidät otettiin taas hyvin vastaan kun kävimme uudelleen ihanassa puutarhassa Villa Reiren etupuolella. Vieraanvarainen isäntäväki ja itse luonto tarjosivat parastaan. Punarinnan mollivoittoisen laulun saattelemina kuljimme rinnettä ylös ja meitä kohtasi värikäs kukkameri. Sinisen vivahteita tarjosivat mm. imikät, Siperian sinililjat, kevätkaihonkukat ja kaikkialla kasvaneet kiurunkannukset. Sinivuokot pilkistivät mäessä kuusien välistä. Keltainen väri tuli mukulaleinikeistä, ahvenanmaalaisesta kevätesikosta, keltavuokoista ja siellä täällä jo nousseista ”Sumatranvehkoista”, vaikkakin olivat vasta alullaan. Keskellä vehreyttä versoi valkoinen Calta palustris, puutarhamuunnelma tutusta keltaisesta rentukastamme. Sitä paitsi valkovuokko kukki kaikkialla, ja jopa valkoinen kiurunkannus. Fantastinen näkymä!
Mutta vielä enemmän on tulollaan; lemmikkejä, perennoja kuten eri päivänliljoja, pioneja, jouluruusu(!) metsätulppaani ja erilaiset ruusut tulevat värittämään puutarhan upeaksi, kunhan taas kesän lämpö meidät saavuttaa.
Reiren puutarhassa on kauneuteen yhdistetty hyöty. Siellä täällä kasvaa palsternakkaa, valkosipulia, maaartisokkaa, katseltavaksi ja syötäväksi.
Historiatiimi lähti kotiin mukanaan lupaavia versoja ja ihania mukuloita muovikasseissa. Toivomme, että jotain siitä ihanasta puutarhasta jatkaa elämäänsä meillä kotona.
