Kauniaisissa voi nähdä jäänteitä Litorinamerestä, Itämeren varhaisemmasta, hieman laajemmasta vaiheesta. Gallträskin rannat ovat suosittuja ulkoilualueita ja Träskmossenin räme on rauhoitettu luonnonsuojelualue. Ne kuroutuivat Litorinamerestä suunnilleen 7 200 vuotta sitten.
Gallträsk sijaitsee Kauniaisten koillisosassa ja sen pintaala on nykyään 11,7 hehtaaria. Järveä ympäröivän rantaviivan pituus on 1,6 kilometriä.
Kun Gallträsk syntyi, oli järvi huomattavasti suurempi. Silloin siihen kuului myös alue, jota nykyään kutsutaan Träskmosseniksi. Se on 13 hehtaarin suuruinen räme, joka sijaitsee järven vieressä sen länsipuolella.
Träskmossen 1910-luvulla, kuvattuna Oppilaskodintien mäeltä alas Pohjoisen Suotien suuntaan (paikalta, josta nykyään ajetaan Pallohallin pysäköintialueelle).
Träskmossen sijaitsee pari metriä korkeammalla kuin Gallträsk ja siksi vesi suolta juoksee alas kohti Gallträskiä sen itäpuolella. Sieltä vesi virtaa edelleen kohti Lippajärveä ja Glimsinjokea ja sitten Espoonjokea pitkin Espoonlahteen.
Vuodesta 1988 lähtien 4,5 hehtaaria Träskmossenin itäisimmästä osasta on ollut rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Läntisessä osassa näkyy jälkiä ojituksesta ja puunistutuksesta.
Suursuo kuivatettiin
Kauniaisissa on toinenkin suuri rämealue, nimittäin Kasavuoren läheisyydessä sijaitseva Suursuo.
Drosera intermedia eli pikkukihokki elää Träskmossenin märimmillä alueilla. Kasvusto on siirretty Stormossenilta, joka ojitettiin 1950-luvulla.
Suursuo kuivatettiin 1950-luvulla ojittamalla, ja rämeen luonne muuttui. Puut kasvavat paremmin ojitetuilla soilla, ja siksi suuri osa eteläisen Suomen soista on kuivatettu.
Rämeillä on aivan erityinen kasvillisuus.
Vain harvat lajit menestyvät märillä ja ravinteiltaan köyhillä rämeillä. Tyypillisiä lajeja ovat hilla, karpalo, juolukka, variksenmarja, tupasvilla ja kurjenjalka, vain muutamia mainitaksemme. Vaatimaton kihokki on pieni, kiehtova laji, joka viihtyy rämeen märissä olosuhteissa. Suursuolla kasvoi kaksi kihokkilajia silloin kun se vielä oli koskematon, yleisempi Drosera rotundifolia, pyöreälehtikihokki ja harvinaisempi Drosera intermedia, pikkukihokki.
Kun Träskmossen rauhoitettiin, sinne onnistuttiin siirtämään pikkukihokin kasvustoa Suursuolta ja näin pelastamaan tämä laji häviä- mästä Kauniaisista.
Lihansyöjäkasvit kiehtovat
Kihokki kasvaa noin 10–12 cm korkeaksi. Sillä on kapea kukkavarsi ja pienet vaatimattomat kukat. Juuristo on erittäin pieni ja kihokki saakin suurimman osan ravinnostaan tahmeiden lehtiensä välityksellä, joilla se pyydystää hyönteisiä ja muita suolla liikkuvia ötököitä.
Monet koululaiset ovat biologian tunnilla kulkeneet rämettä pitkin ja poikin voidakseen nähdä tämän LIHANSYÖJÄKASVIN. Pettymys on arvattavasti ollut melkoinen kun he ovat nähneet, miten pieni ja vaaraton tämä kasvi tosiasiassa on.
Kun Aktiebolaget Grankulla 1900-luvun alussa perustettiin, alkoi ihminen voimakkaasti puuttua alueen kehitykseen.
Gallträskin ympärille rakennettiin huviloita ja ravinnerikasta jätevettä alettiin laskea järveen. Ympäristöstä tulevat ravinteet ja muut päästöt kuormittivat Gallträskiä jopa niin, että sille asetettiin uimakielto 1950-luvulla.
Pohjasedimentti tuli paksummaksi ja vedensyvyys koko ajan pienemmäksi. Nykyään järven keskisyvyys on noin 1 metri ja syvin kohta 1,7 metriä. 1970-luvulla vihdoin kiellettiin jätevesien päästäminen Gallträskiin, mutta vahinko oli jo tapahtunut.
Parempi katsoa kuin uida
Vähitellen Gallträskin vesi on muuttunut puhtaammaksi ja raskasmetallipitoisuus on pienentynyt, mutta edelleenkin se on järvi, jota on parempi katsella kuin jossa uida. Gallträskistä on useamman kerran poistettu vesikasvillisuutta, mutta nämä toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä. Vuonna 2009 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto antoi luvan järven nk. imuruoppaukseen, menetelmä jonka avulla järven pohjasta imetään liejua ja sedimenttiä. Ruoppausmassat johdettiin nk. geotuubeihin, joista vesi tihkui takaisin järveen. Ruoppaus tapahtui noin kahden hehtaarin suuruisella alueella Gallträskin itäisessä päässä.
Projekti onnistui ja vesimäärä on lisääntynyt. Geotuubi-projekti on nyt päättynyt ja paikalle, jossa geotuubit sijaitsivat, on suunnitteilla toimintapuisto. Sitä tulevat taatusti arvostamaan kaikki ne kauniaislaiset, jotka vapaaaikoinaan kulkevat järven ympäri.
Kasvillisuutta pitää vähentää jatkossakin jotta järvi ei kasvaisi umpeen.
Sappi vai hirsipuu?
Nimen Gallträsk alkuperä on jokseenkin epäselvä. Onko se peräisin sanasta galla, sappi vai galge, hirsipuu? Sitä ei varmuudella tiedetä.
Nimen suomentaminen herätti pitkiä keskusteluja 1960- ja 1970-luvuilla. Erilaisia ehdotuksia esitettiin: Martolampi, Kalajärvi ja Kaunisjärvi, joitakin esimerkkejä mainitaksemme. Kysymystä heiteltiin sinne ja tänne ja lopputulokseksi tuli, että järveä kutsutaan Gallträskiksi kummallakin kielellä.
Alue Gallträskin ympärillä on nykyään erittäin arvostettu. Näin oli asia myös 1900-luvun alussa, jolloin uranuurtajat Elia Heikel ja Emil Lindstedt rakennuttivat Kauniaisten kaksi ensimmäistä huvilaa, joilla oli näköala juuri Gallträskille.
Gallträsk on edelleenkin tärkeä keidas.
Kaupunki ylläpitää talvisin hiihtolatua ja Gallträsk segelsällskap, joka perustettiin vuonna 1982, järjestää kesäisin purjehduskursseja.
Kävely järven ympäri on varmasti kaupungin asukkaiden suosituin ulkoilureitti.
Gallträsk 1920-luvulla.
Gallträsk 2000-luvulla.