Kauniainen perustettiin vuonna 1906, kolme vuotta Helsingin ja Turun välisen junaradan valmistumisen jälkeen. Keskusta kasvoi rautatieaseman ympärille ja vuonna 1912 oli muodostettu jo 497 kiinteistöä. Tämänkertainen kuvasarja on keskustan eteläisestä osasta. Kuvasarja pohjoisesta osasta rautatien toisella puolella julkaistaan myöhemmin.
Paikallishistoriallisessa arkistossa Villa Junghansissa on yli 200 valokuvaa keskustan alueelta. Kaikkiaan Kauniaisia käsittelevässä kuvakokoelmassa on monta tuhatta valokuvaa. Niitä käytetään eri julkaisuissa, opetuksessa ja esitelmissä.
Arkistossa on myös Kauniaisia käsittelevää kirjallisuutta, vanhoja paikallislehtiä, dokumentteja, haastatteluja, kirjeitä, yhdistyshistoriaa jne.
Tervetuloa tutustumaan entiseen aikaan – ja nykyiseen!
Arkisto ottaa mielellään vastaan valokuvia Kauniaisista. Ne ilahduttavat tulevia sukupolvia. Paikallishistoriallinen arkisto on avoinna kuukauden ensimmäisenä tiistaina klo 15–18 tai sopimuksen mukaan.
1960-luvun alussa alas kohti keskustaa vievää Thurmanin puistotietä levennettiin. Siellä, mihin tie aikaisemmin päättyi, oli vielä silloin pumppuhuone josta ihmiset saivat hakea vettä. Nykyään sen paikalla on kaupungintalo. Urheilukenttä pumppuhuoneen alapuolella oli nuorison suosima kokoontumispaikka. Siellä oli mm. kelkkamäki talviaikaan. 1960-luvulla, kun asukasmäärä kasvoi parilla tuhannella muutamassa vuodessa ja Kauniainen kuhisi lapsia, saatiin sinne myös jääkiekkokenttä. Sillä paikalla on nykyään kuvanveistäjä Heikki Häiväojan tekemä sotainvalidien muistomerkki, joka vihittiin käyttöön 1981. Kuvassa tie jatkuu kaartuen yli rautatien.
Tie – nykyisin Thurmanin puistotie – vie metsänreunalta kohti tulevaa keskustaa. Vasemmalla näkyvä kaivo sijaitsee suurin piirtein siinä missä nykyään on ostoskeskus. Suuri osa maa-alueesta oli Glimsin tilan pelto- ja niittymaata. Maa-alue oli pitkänomainen ja siinä virtasi vesiuoma kohti Tuomarilaa ja Kirkkojärveä. Sata vuotta sitten sitä kutsuttiin Gränkullan puroksi. Kauempana lännessä siitä tuli Ymmerstan puro. Nimi löytyy P-O Moreliuksen artikkelissa Seutu vuosisatojen saatossa kirjassa Osakeyhtiö josta tuli kaupunki, 1968. Vanhemmat ihmiset ovat kertoneet, että keskustan yllä leijui usein kostea sumu. Silloin puhuttiin ”valkeasta aaveesta”. Alueelle on ollut vaikea rakentaa.
Tässä Thurmanin puistotie ylittää rautatien. Tiellä näkyy ajalle tyypillisiä kulkuvälineitä, potkukelkka ”Pikku Elannon” ulkopuolella ja hevonen rekineen matkalla yli rautatien. 1960-luvulla rakennettiin tunneli rautatien alitse reen oikealle puolelle ja ylikulku puomeineen ja kelloineen katosi. Kuvan taloista vain Varuboden on jäljellä. Sen suora katonharja näkyy vasemmalla puolella suurta kivitaloa, jossa on teksti Kött Lihaa. Kivitalossa oli kauppoja, elokuvateatteri ja ravintola ”Rällsin kellari”, jolla oli hieman huono maine. Talon rakennutti yrittäjäperhe Itkonen. Tontilla oli erilaisia ulkorakennuksia, välttämättömyyksiä useimmille sen ajan tontinomistajille. Epätavallinen, pyramidinmuotoinen katto näkyy kuvassa kauimpana vasemmalla. Talo oli kauan VPK:n varasto. Alimpana kuvassa näkyy kaksi sotilasta. Kuva on todennäköisesti otettu talvella 1940 oikeassa nurkassa näkyvän, juuri rakennetun Elannon katolta. Elanto toimi talvisodan aikana synnytyssairaalana. Kätilöopisto muutti tänne Tehtaankadulta kiitos sen ylilääkärin Carl Hahlin. Hän asui Kauniaisissa ja tajusi pääkaupungissa uhkaavan pommitusvaaran. Rakennus toimi sittemmin Elannon kauppana 60 vuotta ja vielä on kauniaislaisia jotka kertovat syntyneensä Elannossa. Kuvassa näkyvä kuusiaita ympäröi pientä huvilaa ja sen ulkorakennusta. Siellä toimi Helsingin Osuuspankki. Vaatimaton huvila purettiin ja tilalle tuli 1960-luvulla kivirakennus, jossa oli uudet tilat pankille, kauppa ja joitain asuntoja. Keskusta sai monta liikerakennusta 1960-luvulla. Silloin Kauniaisten eteläisessä keskustassa oli mm. nämä erikoisliikkeet: kangaskauppa, kirja- ja paperikauppa, kenkäkauppa, sähköliike, rohdoskauppa ja rautakauppa. Tästä kuvasta on suurennos Kauniaisten kirjastossa.
Ennen K-kauppaa paikalla oli apteekki. Alhaalla puitten takana pilkistää HOP-pankki. Tornitalo on vielä jäljellä, ”huutomerkki” 1960-luvulta, jonka piti näyttää että Kauniainen oli moderni, kasvava paikka. Apteekki purettiin 1974 ja kauniaislaiset olivat järkyttyneitä. Apteekkari Olin lahjoitti sittemmin osan apteekin vanhoista pulloista ja purkeista säilytettäväksi Villa Junghansissa.
Kaunaisten kirjaston omat tilat vihittiin käyttöön 1985 ja naapurina oli vielä silloin bensiiniasema. Se purettiin ja tilalle rakennettiin asuintalo Sebastos. Uuden ostoskeskuksen myötä vuosisadan vaihteesta lähtien on Kauniaisten keskusta muuttunut täydellisesti. Sebastoksen takana on leikki- ja skeittipuisto, jota nuoret kau- niaislaiset suuresti arvostavat. Vanhaa vesiuomaa ruopataan silloin tällöin, sorsia ruokitaan ja istutukset tuottavat kaikille suurta iloa. Toivottavasti puisto saa elää kauan ja ilman suurempia muutoksia!