Kaunis Granin numerossa 2/2014 kerrotaan Myllytiestä ja Vanhasta Turuntiestä, joita myöten pääsee Kauniaisten läntisiin osiin. Pitkin Gresantietä ja Kauppalantietä voi lähestyä kaupunkia etelästä. Uusin lisäys tuloväyliin on Ersintie, joka kulkee lounaasta Ymmerstasta Kauniaisten keskustaan rautatien suuntaisesti.
Nyt esittelemme joitain teitä, jotka sijaitsevat Kauniaisten itäosassa.
Kuvitelkaa ”Myllytietä” 150 vuotta sitten, sitä, jota nykyään kutsutaan Gresantieksi, koska se tuli Gresan suunnalta Etelä-Espoosta. Sitä kutsuttiin epävirallisesti ”Myllytieksi”, koska tätä kapeaa ja mutkaista tietä pitkin kuljetettiin viljalasteja Bembölen myllyihin.
Tie kulki yli vetisten ”Gränkull-niittyjen”, jotka nykyään muodostavat kaupunkimme keskustan. Sitten se nousi jyrkälle mäelle, jota nyt kutsutaan Asematien mäeksi, ja jatkui läpi tiheän havumetsän alas kohti Vanhaa Turuntietä, joka on ollut käytössä jo 1500-luvulta lähtien.
Lehmihaat Gallträskin vieressä
Jos niityiltä halusi suunnata jalkaisin kohti Kavallin tilaa, saattoi käyttää polkua, joka alkoi ”Myllytieltä” suurin piirtein siltä kohtaa, missä asemarakennus on nykyisin. Polku nousi ylös mäkeä, nykyisen Vallmogårdin vieritse, ja seurasi Gallträskiä useamman lehmihaan läpi. Oli tärkeää sulkea portit jälkeensä!
Ajomiehet kuljettivat raskaita kuormia Kavalliin ja muille Viherlaakson tiloille pitkin ”Myllytietä” ja Vanhaa Turuntietä ”Gränkull-mäen” ympäri, jossa nyt on Kavallintie.
Kun Kauniaisia alettiin asuttaa, tarvittiin parempi yhteys kuin tuo pieni polku kohti Viherlaaksoa ja Vanhalle Turuntielle, joka vei edelleen Helsinkiin. Viherlaaksontie rakennettiin. Nykyään sen nimi on Helsingintie ja vanha lehmipolku on kadonnut huviloiden ja puutarhojen alle.
Vanhoja teitä ja teiden nimiä voi tutkiskella Kauniaisten kaupungintalolla, teknisen osaston käytävällä toisessa kerroksessa sijaitsevasta suuresta kartasta vuodelta 1924. Siellä on myös ilmakuvia vuodesta 1920 alkaen.
Kartta kaupungintalolla
Ehkä joku vanhempi henkilö vielä muistaa, millaista oli tulla autolla Viherlaaksosta joskus 1930-luvulla? Todennäköisesti yksityisautolla, sillä linja-autoliikenne kulki Kauniaisiin lännempänä, niin kuin olemme aikaisemmin kertoneet. Nykyään Helsingintiellä on vilkas bussiliikenne.
Mutta silloin 80 vuotta sitten te ohititte pienen kaupan alhaalla vasemmalla (Käld) ja näitte pian suuren kiven oikealla Helsingintie 32:n kohdalla, yhden Kauniaisten monista siirtolohkareista. Jos kurkotitte kaulaanne, näitte ehkä kaukana vasemmalla Ebba Olssonin orvokkiviljelmät alhaalla aivan Juusintien ja Puutarhatien kulmassa. Ne loistivat siellä kuin sininen matto. Orvokkeja kasvatettiin helsinkiläisiä kukkakauppoja varten. Ebba Olssonin isä, Svante Olsson, viljeli parsaa ja keltaisia tomaatteja jätettyään työnsä puutarhaarkkitehtina.
Ylhäällä mäen vasemmalla puolella Puutarhatien jälkeen komeili Mörnen huvila, niin kuin nykyäänkin, ja sitten seurasi rivi jo purettuja huviloita alas kohti rautatietä. Puolipimeästä kuusimetsästä, jyrkässä mutkassa rautatien vieressä, saattoi kauan sitten poimia lehdokkikimppuja.
Kuva pienestä Carl Edvard Borgista (1910-1941) on ehkä otettu suuren kiven vieressä Helsingintie 32:ssa. Hän näyttää olevan noin kolmivuotias ja sen perusteella kuva on otettu suunnilleen vuonna 1913. Kuva on paikallishistoriallisessa arkistossa Borg-kokoelmassa. Kuvan taakse on kirjoitettu Tie Kauniaisissa.
Keramiikkatehdas Kera
Näiden alueiden takana idässä sijaitsivat Juusin ja Stensin tilojen maat. Siellä oli keramiikkatehdas Kera Oy, joka on antanut nimen rautatiepysäkille, ja sieltä saatiin tarvittava savi. Tehdasrakennus purettiin joitakin vuosia sitten.
Kun se vielä oli toiminnassa 1950-luvulla, saatettiin tuotteita ajaa hevosella Kauniaisten asemalle, jolla oli oikeus hoitaa tavarakuljetuksia. Kuljetuksiin asemalle käytettiin metsätietä, jota vahvistettiin ruukunsirpaleilla. Sitä kutsuttiin epävirallisesti ”Ruukkutieksi” ja se kulki suurin piirtein siinä, missä nykyään on Annamuorintie rautatien pohjoispuolella.
Se on yksi niistä lukemattomista pikkuteistä ja poluista, joita ihmiset ovat tallanneet ylös Kauniaisiin. Niitä ei ole dokumentoitu, mutta ne voisivat taatusti kertoa omia tarinoitaan…
Bensowin heinäniityt
Nykyään Kauniaisten vieressä kohisee Kehä II. Kauniaisiin voi saapua idästä myös Karakalliosta Kehätien tunnelin kautta ja poistuttaessa ollaan Espoon ja Kauniaisten rajalla. Siinä missä nyt on Bensowinkujan ja Kauniaistentien risteys, oli aikoinaan Granhyddanin kasvihuone ja Bensowin heinäniityt. Ne sijaitsivat Bensowin säätiön laajoilla mailla. Kasvihuoneessa kasvatettiin pelargonioita ja muita ruukkukasveja.
Kun Turunväylää alettiin rakentaa 1950-luvulla, vedettiin sieltä uusi tie Kauniaisiin kasvihuoneen ja heinäniittyjen yli. Tie on muuttunut paljon sitten 1960-luvun, jolloin Kauniaisiin alkoi muuttaa ihmisiä suurin määrin. Me vanhemmat muistamme ehkä korkeat kuuset, jotka reunustivat Kauniaistentien molempia puolia. Ne muodostivat portin pieneen kauppalaan. Nyt tietä on levennetty, liikennevalot vilkkuvat ja portin muodostavat suuret rakennukset.
Rakennusmiesten kahvila Elanto
Turunväylää, näillä main myös Tarvontieksi kutsuttua, rakensivat miehet, jotka tulivat kaikkialta Suomesta. Elannon pieni myymälä Kauniaisten keskustassa muutettiin heille kahvilaksi. Myymä- lärakennus seisoi siellä, missä nyt on se tyhjä toripaikka. Talo purettiin kun 1960-luvun keskusta rakennettiin, mutta nyt sekin on jo historiaa.
Kaikki jotka haluavat tutustua Kauniaisten historiaan mm. valokuvien ja paikallislehtien avulla, ovat tervetulleita paikallishistorialliseen arkistoon Villa Junghansissa, Leankuja 4. Arkisto on avoinna kuukauden ensimmäisenä tiistaina klo 15–18 tai sopimalla tiimin tai kulttuuritoimiston kanssa.
Kesä-elokuussa pidetään kesätauko, mutta arkisto on avoinna taas tiistaina 2.9. klo 15-18. Kiitos historiasarjamme on vierailijoiden määrä arkistossa lisääntynyt voimakkaasti. Heiltä on saatu kerättyä uusia tarinoita ja vastaanotettu lisää kuvia.