Kauniaisten kaupunginkirjaston historia heijastelee maamme kirjastotoimen, mutta monessa suhteessa myös koko yhteiskunnan kehitystä vuodesta 1924 tähän päivään.
Kirjamäärä on lisääntynyt 173 teoksesta vuonna 1924 tämän päivän 90 000 teokseen. 90 vuotta sitten kirjastokortin omisti 90 henkilöä, tänä vuonna 5000. Vertailuja tehtäessä on kuitenkin pidettävä mielessä, että vuonna 1924 asukkaita oli 1 568, kun nykyään heitä on lähes 9 000.
Nämä luvut sekä ilahduttaisivat että kauhistuttaisivat niitä kauniaislaisia, joiden työn tuloksena kirjasto sai vaatimattoman alun 25 neliön tiloissa kauppalankansliassa, siinä, jonka me nykyään tunnemme Keltaisena huvilana Thurmannin puistotie 1:ssä.
Valmistelut tehtiin valtuustossa, joka vuonna 1923 päätti perustaa kirjastolautakunnan kunnallista kirjastoa varten.
Työssä nojauduttiin eduskunnan vuonna 1921 tekemään päätökseen myöntää valtioapua kunnalliselle kirjastotoiminnalle. Samana vuonna perustettiin ”Valtion kirjastotoimisto tehtävänään yhdenmukaistaa ja kehittää niitä kirjastoja joille varoja maksettiin”.
Huhtikuun ensimmäisenä päivänä 1924 aloitti kirjastonjohtaja Lisi Westman työnsä. Hän hoiti sitä viisi vuotta. Tukenaan hänellä oli kolmihenkinen kirjastolautakunta. Puheenjohtajana toimi vuoteen 1958 asti tohtorinna Siri Laurent, joka oli Grankulla samskolanin johtajatar ja mm. biologian ja suomen opettaja. Hän myös keräsi kirjoja koulun omaa kirjastoa varten 1912–1950, ja vuonna 1957 siellä oli jo 7 700 teosta. Suurin osa oli saatu lahjoituksina.
3,57 kirjaa asukasta kohden
Kirjastosta tuli yhä suositumpi.
Kirjakokoelma kasvoi 150–200 teoksella vuodessa ja kirjoja lainattiin niin ahkerasti , että jo vuonna 1928 ne piti sitoa uudelleen.
Vuonna 1962, kun aloittamisesta oli kulunut lähes 40 vuotta, oli kirjastossa 9 293 teosta ja Kauniaisissa 2 602 asukasta, mikä merkitsi 3,57 kirjaa asukasta kohden. Luku ei vaikuta ehkä kovin suurelta mutta on muistettava, että suuri osa asukkaista oli korkeasti koulutettuja ja omisti omat, suuret kirjakokoelmansa.
1960-luvun puoliväliin asti kirjakokoelmat Kauniaisissa olivat pääosin ruotsinkielisiä.
Enemmän kirjoja, suuremmat tilat
Kasvavan kirjamäärän myötä piti kirjaston muuttaa useita kertoja yhä suurempiin tiloihin. Kirjasto on siis sijainnut monissa eri paikoissa Kauniaisten keskustan läheisyydessä. Vielä nykyisin on kauniaislaisia jotka lainasivat kirjoja Itäinen Koulukuja 2 sijaitsevassa Villa Tunassa, josta Kauniaisten kauppala – Kauniaisistahan tuli kaupunki vasta 1972 – vuosina 1949–67 vuokrasi pari huonetta Zittingin perheeltä.
Monet muistavat kirjaston keskustassa nk. Säästöpankintalossa, jonne se muutti Villa Tunasta vuonna 1967. Tilasta oltiin erittäin ylpeitä; oli oma osasto lapsille, musiikkinurkkaus, lukusali, kokoushuone ja siirrettävä näyttelyseinä taidetta varten. Miinusta olivat kapeat kierreportaat ylös kirjastoon, mutta porrasaulasta tuli kauniaislaiselämän tärkeä tiedostuspiste.
Täällä otettiin vastaan ensimmäiset ilmoittautumiset vuonna 1978 perustettuun Kauniaisten kuvataidekouluun. Kauniaisten taidekä- sityöläiset järjesti monena vuotena erittäin suositut ja tunnelmalliset joulumyyjäiset tässä muuten aika ankeassa aulassa.
Säästöpankintalo purettiin monta vuotta sitten ja tontilla on nykyään tyhjä tori.
Kohtauspaikka keskustassa
Vuosien mittaan ei kasvanut ainoastaan kirjamäärä. Maan kirjastojen piti palvella monella uudella tavalla. Kauniainen valmistautui muutoksiin ja vielä yhteen uudelleensijoitukseen.
Oli selvää alusta alkaen että kirjasto sijoitettaisiin ydinkeskustaan. Nyt rakennettaisiin komeasti. Uusille asukkaille piti tarjota lyhyt matka kirjastoon, joka myös päättäjäpuolella nähtiin tärkeäksi sosiaaliseksi kohtauspaikaksi.
Sellaiseksi kirjastomme onkin nykyään kehittynyt. On lehtilukusali, musiikkiosasto, näyttelytila, istuinryhmiä, opiskelusali, satunurkkaus – ja kaikki tämä kirjojen lisäksi.
Hyötykäytössä on 1 032 neliömetriä, toisin sanoen 1 000 neliömetriä enemmän kuin alussa vuonna 1924. Täällä on Boke Reutersin matrikkelikokoelmat omissa kaapeissaan, kotiseutukokoelma joka sisältää kauniaislaiskirjailijoiden teoksia ja kirjallisuutta monella eri kielellä. Esimerkiksi farsinkielisistä kirjoista tuli tärkeitä joitakin vuosikymmeniä sitten ensimmäisten Iranista tulleiden pakolaisten myötä.
23 kirjaa asukasta kohden
Lainaajien tarpeet ja toiveet on otettu hyvin huomioon. Tällainen huolenpito maksaa Kauniaisille enemmän kuin muualla, mutta asukkaat kiittävät kuulumalla maan ahkerimpiin lainaajiin lainaamalla 23 kirjaa vuodessa.
Kauniaisten kirjasto osallistuu Helsingin, Espoon ja Vantaan kanssa HelMetyhteistyöhön. Se teettää Kauniaisten kirjastohenkilöstölle paljon työtä, mutta siitä on myös paljon hyötyä. Kyse on ikään kuin yhdestä valtavasta kirjastosta, jossa lainaajan ulottuvilla on 3,4 miljoonaa teosta (kirjoja, musiikkia, elokuvia, pelejä ym.) joita voi tilata lyhyellä varoitusajalla. Kirjan elinikä on nykyaikana suhteellisen lyhyt – poikkeuksena klassikot – ja kirjastomme myy silloin tällöin kirjoja, joita ei enää lueta, tai lähettää ne suureen Varastokirjastoon Kuopiossa.
Ajankohtaisia ja suosittuja kirjoja tilataan useita kappaleita, mutta siitä huolimatta juuri ilmestynyttä kirjaa voi joskus joutua odottamaan kauan.
Viihtyisää koko perheelle
Kauniaisten kirjasto haluaa olla viihtyisä perhekirjasto ja tarjota ajanmukaisia palveluita. Lapset ovat tärkeitä lainaajia ja heillä on jotain mitä kellään muulla lainaajalla ei ole, nimittäin oma erityinen lainausautomaatti.
Lehtivalikoima on laaja ja lehtilukusali suosittu. Kirjasto haluaa olla mukana yhteiskunnassa monella tavalla ja järjestää kursseja, kirjailijavierailuja, musiikkihetkiä, kirjallisuusiltoja. Nykyisin henkilökunta järjestää mielellään tilaisuuksia uusilla suurilla, nurmen peittämillä rappusilla rakennuksen itäpuolella.
Ne, jotka haluavat enemmän tilastotietoa kirjastosta saavat apua internetistä, siellä on ajankohtaisia lukuja taloudesta, suomen- ja ruotsinkielisen kirjallisuuden, lastenkirjallisuuden ja tietokirjojen määristä sekä vertailuja muihin kuntiin.
Arkkitehti Reijo Perkon suunnittelema Kauniaisten kirjasto vihittiin käyttöön 4.2.1986. Viereisellä tontilla näkyy vielä Esson bensiiniasema, nykyään paikalla on kerrostalo Sebastos.
Villa Tuna, jossa kirjasto sijaitsi jonkin aikaa. Huvila on edelleen pystyssä ja täytti 100 vuotta 2012.