Kasavuoren 8.-luokkalaiset matkasivat kummikoulun vieraaksi Tansaniaan viime maaliskuussa. Kilimanjaron kentällä, lentokoneen ovien avautuessa huomasi heti millaista sää tulisi olemaan koko loppumatkan: kuumaa.
Meitä oli odottamassa ryhmä kummikoulumme Kilingin opettajia ja oppilaita. Saimme kaulaamme kukista tehdyn kaulakorun ja toivotukset turvalliselle matkalle. Seuraavat kaksi viikkoa meidän ajoneuvomme olisi tämä persoonallinen minibussi ja kuljettaja.
Matka lentokentältä Moshin kaupunkiin ei ollut pitkä, mutta monella oli epäilyksensä tansanialaisesta tieliikennekulttuurista ja teistä.
Moni voisi kutsua Moshin hotelliamme “lääväksi” johtuen mm. kattolistoista jotka olivat todennäköisimmin kiinnitetty kattoon uskolla, tuulettimista joiden toimiminen oli kuin lottovoitto ja ovilukoista jotka toimivat noin puolet ajasta. Onneksi kenelläkään ei ollut liian korkeita odotuksia ja hotelli alkoi tuntua ensimmäisen yön jälkeen jo kotoisalta. Ensimmäisellä illallisella harvalla oli rohkeutta syödä kanaleipäänsä, vaan kaikki miettivät mitä tauteja siitä voisi saada matkamuistoksi. Eikä tähän epäilyyn auttanut ollenkaan jatkuvat, noin kymmenen minuutin sähkökatkokset. Matkan edetessä kaikki kuitenkin alkoivat syödä ilman ennakkoluuloja.
Vierailut Kilingan kouluissa
Ensimmäinen päivämme alkoi rahanvaihdolla, joka sai meidät monet tuntemaan itsemme rikkaiksi kun kävelimme kirpputoreilla satojatuhansia shillinkejä taskussa. Vertailun vuoksi Tansaniassa yksi lasipullo Coca-Colaa maksoi useimmiten 1500 shillinkiä. Emme pahemmin jääneet loikoilemaan hotellillemme vaan menimme heti kaupungille kävelemään että tutustuisimme paikalliseen tapakulttuuriin.
Luokkahuoneissa oli tiivis tunnelma sillä yhdessä huoneessa oli 96 oppilasta – ja yksi opettaja.
Kaupunkipäivän jälkeen vierailimme ensin Kilingin alakoulussa, jossa oppilaat olivat jo odottaneet meitä pitkään. Syömisen jälkeen vierailimme luokkahuoneissa, jossa oli tiivis tunnelma sillä yhdessä luokkahuoneessa oli 96 oppilasta – ja yksi opettaja. Sen jälkeen pelasimme 30 asteen helteessä oppilaita vastaan ja peli päättyi meidän häviöön.
Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan Kilingin yläkoululle joka oli hieman isompi ja parempikuntoinen kuin ala-aste. Siellä koulun oppilaat esittivät meille itse kirjoittamiaan esityksiä ja meidän ryhmämme opettajat tekivät samoin.
Kiipeily Kilimanjarolle
Kouluvierailujen jälkeen olimme varanneet kokonaisen päivän Kilimanjarolle kiipeämiseen. Matkaa oli kahdeksan kilometriä melko jyrkkää ylämäkeä sademetsän läpi. Muutaman tunnin pohjetreenin jälkeen saavuimme loppuetappiimme 2700 metrin korkeudelle. Tämän jälkeen oli vielä mahdollisuus nousta noin muutama sata metriä ylöspäin. Kukaan ei uskonut siihen enää pystyvänsä, mutta muutaman minuutin huilaamisen jälkeen jatkoimme matkaa ylös. Siellä pilvet alkoivat jo harventua joten näimme Keniaan asti. Nähtävyyksien jälkeen aloimme laskeutua samaa reittiä alaspäin. Kaikilta oli energia aivan lopussa tuon päivän jälkeen. Seuraavan päivänä pitii kyllä jaksaa olla hereillä, sillä reissumme safariosuus alkoi. Ennen lähtöä kävimme vierailemassa sairaalassa, jossa annoimme uusille äideille pieniä Suomessa kudottuja vauvanpeittoja.
Kansallispuistojen ihmisiä ja eläimiä
Sitten lähdimme ajamaan kohti Arushaa jossa viipyisimme yhden yön. Aamulla jakauduimme 4-5 hengen ryhmiin ja jokainen ryhmä sai oman jeepin ja oppaan. Lähdimme Karatuun, mutta ajaisimme Tarangiren kansallispuiston läpi. Kun ajoimme syvemmälle kansallispuistoon, aloimme nähdä jos jonkinlaisia eläimiä kuten seeproja, gnuita, strutseja ja leijonia. Päivän loppupuolella saavuimme Karatuun, josta lähdimme aamuvarhaisella Ngorongoron kansallispuistoon. Ngorongoro oli kieltämättä vaikuttavin näkymä minkä matkalla saimme kokea. Ngorongoro on valtava kraatteri jonka halkaisija on melko tasainen 19 kilometriä. Siellä oli maasai-heimon jäseniä laiduntamassa karjaansa. Uusia eläinlajeja ei ollut luvassa, mutta meillä kävi tuuri ja näimme kaukaisuudessa erittäin uhanalaisen pensassarvikuonon.
Sen jälkeen lähdimme vielä tapaamaan hadzabe-heimoa, joita paikalliset kutsuivat osuvasti nimellä “bushmen”, eli suoraan käännettynä pensasmiehet. Oli kiinnostavaa nähdä heidän melko yksinkertainen metsästäjä-keräilijä elämäntyylinsä.
Näkemiin Tansania?
Viimeisenä kokonaisena päivänä me kävimme hyvästelemässä Kilingin alakoulun ja jätimme sinne tarpeellisia koulutarvikkeita. Lapset esittivät vielä viimeisen esityksensä ja me meidän oman tanssiesityksemme.
Siihen oli päättymässä kahden viikon mittainen matkamme Tansaniaan. Miltei kaikille meille tämä oli ensimmäinen kerta Afrikassa, ja kieltämättä se oli silmiä avaava kokemus; moni näki ensimmäistä kertaa oikeaa köyhyyttä. Itse toivoisin että tämä ei jäisi minun ainoaksi kerraksi Afrikassa, vaan tulisin ehkä jopa samalle alueella katsomaan miten se on muuttunut. Mutta sitä ei koskaan tiedä minne elämä vie.
1 thoughts on “Kasavuoren koululaiset Tansaniassa”