Viikonloppuna maalta kotiin tullessa radiossa soi suomalaisartistien keväällä julkaisema Toivon kärki -kappale.
Jäin kuuntelemaan sanoitusta:
”Ja vaik en mä tiedä
Miten maailma muuttuu
Vaikka en tiiä
Mitä huomenna tapahtuu
On elämä ollut, on elämä ollut
Sellainen aina, sellainen aina
Se ei pysähdy koskaan
Se on sen salaisuus”
”Silloin kun tuntuu pelottavalta
Silloin kun näyttää taivas tippuvan
Jos odotat hetken, jos odotat hetken
Pinnan alta, pinnan alta
Voit nähdä vielä jotain
Hyvää seuraavan”
Korona-pandemia aiheutti täysin uudenlaisten tilanteen ja on maaliskuusta lähtien vaikuttanut kaikkien meidän elämään. Uusi tilanne ja sen mukanaan tuoma huoli ja epävarmuus on näkynyt myös meillä Kauniaisissa, kuten muillakin kuntatyöpaikoilla, joissa työskennellään julkisissa palveluissa pandemian hoidon eturintamassa. Pettymyksen ja turhautumisen tunteita on tullut selvästi aiempaa enemmän esiin ja henkilöstön kohtaama asiakaspalaute on ajoittain ollut kovaa. Haasteita on aiheuttanut myös se, että valtiolta tulleet ohjeistukset eivät aina ole olleet yksiselitteisiä.
Itse aloitin Kauniaisten kaupungin henkilöstöjohtajana toukokuussa. Kaupungintalon henkilöstö oli tuossa vaiheessa suosituksen mukaisesti pääosin etätyössä ja tutustuin itse uusiin työkavereihin lähinnä Teamskokousten kautta. Etätyö oli hallinnollisissa kunta-alan tehtävissä hyvin vähäisessä määrin käytössä ennen tätä kevättä. Opetus- ja sote-henkilöstön osalta kevät taas toi täysin aiemmasta poikkeavia tilanteita esiin niin etäopetuksen kuin terveys- ja vanhuspalveluiden järjestelyjen osalta.
Olen ylpeä Kauniaisten kaupungin henkilöstöstä. Henkilöstö on lähtenyt upeasti mukaan kehittämään uusia työtapoja. Keväällä muilta toimialoilta saatiin apukäsiä esimerkiksi vanhuspuolen tehtäviin, kansalaisopiston liikunnanohjaajat järjestivät ikäihmisille tarkoitettua parvekejumppaa ja Villa Bredan eteen tuli Treffis läheisten tapaamisia varten. Etäopetus ja kouluruokailu järjestettiin meillä nopeasti ja toimivasti. Myös elokuussa kasvomaskien jako taidettiin järjestää ensimmäisenä kaupunkina Suomessa.
Tämä vuosi jää mieliimme poikkeuksellisena; kaikesta vuoden aikana eteen tulleesta uudesta on opittu paljon ja saadun kokemuksen perusteella varmasti toimittaisiin myös eri lailla kuin pandemian alussa tehtiin. Uskon, että muutosvalmiutemme ja kekseliäisyytemme ovat kasvaneet. Pakon edessä moni on miettinyt omia toimintatapojaan uudelleen ja etätyöstä on tullut normaali työnteon muoto monilla aloilla, joissa siitä ei aiemmin juurikaan ollut kokemusta.
Pääosin etätyökokemukset ovat meillä Kauniaisissa, kuten muutenkin kunta-alalla, olleet positiivisia. Digiloikka tehtiin nopeasti ja työt ovat hoituneet hyvin etänä. Ainoina haittapuolina on tullut esiin ergonomian huonompi taso kotioloissa sekä sosiaalisen kanssakäymisen puute. Toki työyksikköjen virtuaalisia kahvihetkiäkin on kokeiltu ensiapuna etätyön vähempiin sosiaalisiin kontakteihin.
Etätyö haastaa myös esimiehiä; varhaisen puuttumisen ja tuen mallit on tehty lähityöhön. Havaitseeko esimies alaisen tuen tarpeen etätyössä yhtä helposti kuin mitä se tapahtuisi lähityössä? Jääkö työputki helpommin päälle kotioloissa eikä työn ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan onnistu? Nämä ovat asioita, joita pitää pohtia ja kehittää, koska voi olla, että elämämme koronan kanssa vielä pitkäänkin.
Tuossa keväällä julkaistussa kappaleessa tulee mielestäni esiin myös toivo. Toivo hyvästä, toivo siitä, että asiat kuitenkin lopulta järjestyvät. Vaikeista tilanteistakin noustaan ja kehitetään aiempaa parempia toimintatapoja.
Uskon Toivon kärki -kappaleen sanoituksen lailla, että tästä kaikesta meitä haastaneesta seuraa varmasti myös jotain hyvää. Olemme uskaltaneet haastaa itsemme, olemme uskaltaneet kokeilla uutta ja ravistella omia ajattelutapojamme. Kun vielä muistamme pitää huolta itsestämme, omasta jaksamisestamme sekä läheisistämme, niin selviydymme tästä kaikesta voittajina. Jokainen yrittää varmasti parhaansa ja se on tärkeintä.
Mukavaa alkusyksyä toivottaen,
ULLA PALMROOS
HENKILÖSTÖJOHTAJA,
KAUNIAISTEN KAUPUNKI