Samaan aikaan piti koulujen henkilökunnan ripeästi muuttaa opetustapojaan, muuntaa tutut ja koetellut metodit uusiksi ja kokeilla, mikä toimii etäopetuksessa. Tuon jälkeen on nuoriamme ohjattu lähi- ja etäopetuksessa tai näiden kahden hybridimuunnoksessa. Henkilökunnalle on syytä suunnata suuri kunnianosoitus, koska he ovat jälleen kamppailleet loppuun lukuvuoden, joka oli erilainen. Joka päivä henkilökunta on muistuttanut koulujemme nuoria käsienpesusta, turvaetäisyyksistä huolehtimisesta ja helposti unohtuneesta asiasta: joka päivä henkilökuntamme on altistunut mahdolliselle COVID-19-tartunnalle. Tästä huolimatta he ovat joka päivä olleet luokissa ohjaamassa nuoriamme eteenpäin opintiellä. Onhan tämä ollut kunnianosoituksen arvoista!
Tätä kirjoitettaessa ilolla huomaan COVID-19:ään liittyvien positiivisten tapausten määrän laskua. Samalla katson rokotettujen määrän prosentuaalista kasvua. Tällä hetkellä on yli 30 prosenttia Suomen väestöstä saanut rokotteen ainakin kerran.
Pandemia ei ole ainoa tekijä, joka on vaikuttanut päättyneen lukuvuoden erilaisuuteen. Yhtä merkittävä on lakimuutos, johon liittyy oppivelvollisuuden pidennys. Muutos tuli voimaan 1.1. 2021.
Pidennetty oppivelvollisuus vaikuttaa kaikkiin nuoriin, jotka ovat lopettamassa 9. luokan, ja sitä nuorempiin.
Tavoitteena on, että kaikki suorittavat toisen asteen tutkinnon. Lainaan mielelläni opetusministeri Jussi Saramoa ja siteerausta ”vanhassa maailmassa saattoi saada työpaikan peruskoulun koulutuksen avulla, ja pysyä saman työnantajan palveluksessa koko elämän. Nykyisin tämä ei enää ole mahdollista. Pitää olla valmis täydentämään kaikkien töiden osaamista kaikenlaisilla koulutuksilla ammattikorkeakoulusta aina korkeakouluopintoihin. Parasta työllistämispolitiiikkaa on, että jokainen ihminen saa mahdollisuuden täydentää osaamistaan koko työuran ajan.” Lakimuutoksella Suomi asettuu kärkeen verrattuna sellaisiin maihin kuin esimerkiksi Belgia, Saksa ja Alankomaat. Ne tunnustavat, ettei peruskoulun tarjoama koulutus yksinkertaisesti riitä valmistautumiseen parhaalla tavalla epävarmaan tulevaisuuteen.
Vähättelemättä yhtään pandemian aikana pidettyjen oppituntien vaikutusta tulevaisuuden koululle, näen laajennetun oppivelvollisuuden merkityksen samanlaisena kuin silloin, kun peruskoulu perustettiin.
Maailmamme on muuttunut niin paljon, että puhumme nykyisin elämän mittaisesta oppimisesta. Useimmat, joiden kanssa olen asiasta keskustellut, kokevat toisen asteen koulutuksen merkityksen ja ymmärtävät, että tämä koulutus voi helpottaa nuorien sijoittumista yhteiskuntaan. Toki se voi tuntua yhteiskunnassa kalliilta, kun toisen asteen koulutus on opiskelijoille uuden lain mukaan ilmaista, mutta varmasti kustannukset maksavat itsensä takaisin siihen verrattuna, että kaikki nuoret saavat koulutuksen ammattiin tai valmistautuvat korkeakouluopintoihin. Yhteiskunnalle voi tulla paljon kalliimmaksi, kun se joutuu ratkaisemaan ongelmaa, joka syntyy, kun nuoret aikuiset syrjäytyvät, eivätkä pärjää elämässään ilman yhteiskunnan tukea.
Kaikesta huolimatta, eikö koulutus ole paras lahja nuorillemme?
MARIA EKMAN-EKEBOM
OPETUSPÄÄLLIKKÖ
KÄÄNNÖS: JUHANI HEIKKILÄ