”Vanhan” ajan Kauniaisissa kaupunkilaiset olivat useitten vuosikymmenten ajan aina 1960-luvun alkuun asti, riippuvaisia erilaisista pienyrittäjistä. Muutamia heistä on esitelty vuonna 2021 Kaunis Granissa, alkaen artikkelista Emil Nordqvistista miehenä, joka rakensi huviloita.
Sarjaan voi mahduttaa paljon enemmän ihmisiä ja ennen kaikkea naisia, joista Fanny Lindström on yksi tärkeimmistä.
Fanny Lindström (1888-1976) tuli puolisonsa kanssa Kauniaisiin 1910-luvulla, perusti miehensä kanssa polttoaine- ja kuljetusyrityksen, joka lakkasi olemasta vasta 1972.
Hän näki, mitä huvilan omistajat tarvitsivat, nimittäin halkoja kaakeliuuneja, puuliesiä ja saunankiukaita varten. Hänen kaksi kuorma-autoaan ja muutamat hevosistaan kuljettivat puuta, mutta myös muita välttämättömyyksiä. Hevosten käyttö vaihtui vähän kerrassaan autoihin. Kuorma-autot avolavoineen tulivat koko ajan yleisemmiksi. Nykyisin ne ovat täysin kadonneet. Kuorma-autoista tuli pakettiautoja.
Fanny Lindströmin yritys kuljetti vieraita asemalta Kauniaisten kylpylään (nykyisin Kauniala) talvisin reillä ja kesäisin pienillä vaunuilla. He hoitivat kauniaislaisten tavaroiden muutot kesänviettopaikoille saaristoon ja aurasivat talvisin teitä hevosten vetämillä auroilla.
Kauniaislaisten kaivot kuivuivat usein kuivina kesinä, mutta kuljetusyritys kuljetti vettä hevosten vetämillä tynnyreillä huvilanomistajille, usein aivan keittiönoven viereen. Sotavuosina 1940-luvulla polttoaineitten kuljettaminen tuli hyvin tärkeäksi. Axel Lindström valittiin tuolloin polttoainejohtajaksi.
Lindströmeillä oli oma huvila Laaksotie 4:ssä. Puukauppa sijaitsi ensin nykyisen kaupungintalon paikalla. Kun paikalle tehtiin luistelukenttä, halkokauppa muutti kotipihalle. Pihalla sahattiin ja hakattiin puita monelle talolle, yleensä kuitenkin vain yhden puunhakkaajan voimin.
Liikeasiat hoidettiin huvilassa, Axel Lindströmin omassa toimistossa.
Aikalaiset kertovat nykyisin sirkkelin äänestä keskustassa. He muistavat hevosten kavioitten kopseen ja höyryveturin puhinan asemalla, ääniä, joita ei enää kuule kaupungissamme.
Fanny Lindström huolehti suuresta taloudesta, johon kuului neljä lasta ja myöhemmin myös kolme lapsenlasta, jotka olivat menettäneet vanhempansa. Muutamat lapsenlapsista asuvat edelleen seudulla ja muistelevat lämmöllä huolenpitoa talossa, jossa asui perheenjäseniä kolmessa sukupolvessa. Fanny ja Axel Lindström on haudattu Kauniaisiin.
Fanny Lindström oli monen muun kauniaislaisen naisen tapaan mukana useitten yhdistysten toiminnassa. Hän oli mukana perustamassa ruotsinkielisiä Marttoja, ja toimi 15 vuotta yhdistyksen hallituksessa.
Hän oli aktiivinen toimija vapaapalokunnan FBK:n naisjaostossa, Kauniaisten ruotsinkielisessä kirkkoyhdistyksessä, RKP:n naisten kerhossa, Kauniaisten miesten kuorossa ynnä muissa. Tällainen toiminta oli tavanomaista monelle energiselle kauniaislaiselle yrittäjälle. Tuettiin kotiseutua vapaaehtoistyöllä monissa eri yhdistyksissä.
Lindströmit ja leipuriperhe Hougberg olivat kesämökkinaapureita Nokkalanniemellä Matinkylan kartanon eteläpuolella. Kesäksi muutetiin mielellään merenrannalle, ja samalla vuokrattiin Kauniaisten huviloita pääkaupunkilaisille, jotka kaipasivat ”maalle”.
Axel Lindström (1889–1953) teki vahvan paikallisen uran. Se alkoi 1917 kun hänet valittiin asemamiehenä valtuutetuksi rakennusmestari Verner Westerbergin tilalle. Hän oli valtuuston jäsen muutamia taukoja lukuun ottamatta vuoteen 1945. Hän kuului kauppalanhallitukseen ja toimi lyhyen aikaa sota-aikana kauppalanjohtajan sijaisena.
Axel Lindström on ilmeisesti ollut useimman lautakunnan jäsenenä lähes 40 vuoden aikana, muun muassa sosiaalilautakunnassa, verotuslautakunnassa, vaalilautakunnassa, valtionveron lautakunnassa, köyhäinhoitolautakunnassa, lastensuojelulautakunnassa, kansakoulun johtokunnassa, vuokrauslautakunnassa ja rakennuslautakunnassa. Nämä ovat esimerkkejä siitä, minkä nimiset lautakunnat johtivat Kauniaista tuohon aikaan.
Lindström tunnettiin myöhemmin asemamiesten esimiehenä, ja hänestä tuli talousneuvos.
Axel Lindström oli mies, jolla oli selvät ja määrätietoiset ajatukset. Hän pystyi toteuttamaan paljon asioita pienessä yhteisössä, joka tarvitsi myös väkeä, joilla oli käytännöllisiä taitoja. Hän muun muassa piti välttämättömänä, että Kauniaisten piti ostaa vuonna 1948 Petaksen talo vanhan Turuntien pohjoispuolella 8,5 miljoonalla markalla. Hän oli tuohon aikaan sosiaalilautakunnan puheenjohtaja, ja oli esittänyt kauppaa. Petas oli sopiva paikka kunnalliskodiksi, jollainen Kauniaisten oli rakennettava ennemmin tai myöhemmin. Kaupanteko vei aikansa. Alue siirtyi Espoolta Kauniaisille 1. tammikuuta 1953.
Axel Lindströmin näkemys vanhainkodista toteutui vuonna 1966 Tammikumpu-nimellä. Vanhainkoti purettiin vuonna 2017 ja on korvattu tiloilla Villa Bredassa Bredantie 16:ssa. Axel Lindströmin elämä liittyi paljolti Kauniaisten asemaan. Hän oli valtion rautateiden palveluksessa ja vastasi vuosikymmenten ajan henkilökunnasta. Koska hän oli rautateiden palveluksessa, ei hän voinut johtaa kuljetus- ja polttoaineyhtiöitä omissa nimissään, vaan se sujui vaimo-Fannyn nimissä.
Fanny Lindström kuvailee elämää asemalla 1970-luvulla tehdyssä haastattelussa: ”Paroni Mellin oli Kauniaisten asemapäällikkö ja kaikkien rakastama ja hyvin pidetty. Hänellä oli aina valkoiset sormikkaat, ja hän suuteli kaikkia naisia kädelle, kun he nousivat junaan tai laskeutuivat junasta.”
Fanny ja Axel Lindströmin vaikutusta Kauniaisiin ei voi tarpeeksi kiitellä. He saivat elää osana yhteisöä, joka oli kehittymässä, kiitos paljolti heidän työnsä ja sitoutumisensa.
CLARA PALMGREN
Lähteitä: Kaikki ovat julkaistu Kauniaisissa:
Grankulla, Minnesskrift med anledning av köpingens 25-årsjubileum (vain ruotsiksi), 1946, kirjoittaja Rudolf Rannikko
Kauniainen 50 vuotta (kauppalana), 1971, kirj Christian Mehlem
Osakeyhtiö josta tuli kaupunki, Kauniainen 80 vuotta, 1986
KÄÄNNÖS: JUHANI HEIKKILÄ