Ihmisten rinnalla kulkeminen elämän taidekohdissa niin iloissa kuin suruissa on papin työn parasta antia, kiteyttää elokuussa eläkkeelle jäänyt Kauniaisten suomalaisen seurakunnan pappi Anna-Kaisa Tuomi.
Juuriltaan helsinkiläinen Tuomi kertoo kauniaislaisen pappeuden saaneen alkunsa kummipoikansa kastetilaisuudessa. Tuomi kysyi kastejuhlassa silloiselta Kauniaisten kirkkoherralta, löytyisikö papille töitä. Löytyi. Siitä urkeni Tuomen 32 vuotta kestänyt ura Kauniaisten suomalaisen seurakunnan pappina.
– Papin työ Kauniaisissa on ollut antoisaa, mielekästä ja innostavaa. Pienessä kaupungissa yhteisöllisyys on vahvaa, ja ihmisiin on helppoa tutustua. Se mahdollistaa luontevan verkostoitumisen ja madaltaa myös kirkon kynnystä. Olen tullut tutuksi ”Aakoona” – tuttuna, jolta on helppo kysyä. Pienessä seurakunnassa on saanut tehdä monenlaisia asioita, mikä on ollut hienoa. Kymmenen ensimmäistä vuotta nuoriso- ja rippikoulupappina tutustutti lukemattomiin kauniaislaisiin perheisiin. Samasta perheestä on ripareiden kautta tutuiksi tullut useampikin perheen lapsi. Yhteys on myöhemmin jatkunut, kun olen saanut vihkiä entisiä riparilaisia avioliittoon ja kastaa heidän lapsiaan. Paljon tuttuja ja rakkaita seurakuntalaisia olen myös hautaan siunannut, Tuomi kertoo.
Kirkollisten toimitusten lisäksi Tuomen toimenkuvaa ovat olleet lähinnä sunnuntaiset, joskus myös viikolla pidetyt iltamessut.
– Nuorisopappiajan jälkeen olen toiminut aikuisten parissa: pitänyt erilaisia ryhmiä, hiljaisuuden retriittejä ja pyhiinvaellusmatkoja. Olen toiminut myös työnohjaajana ja erilaiset sielunhoidolliset keskustelut ovat kuuluneet työhöni. Viime vuodet olen myös vastannut Kaunialan ja Villa Bredan hartauksista ja asukkaiden sielunhoidosta, Tuomi sanoo.
Tuomi kertoo, että pappina hänelle on ollut tärkeää välittää kuvaa rakastavasta Jumalasta, joka on elämässämme läsnä rinnallakulkijana ja toivon tuojana. Tämän lisäksi Tuomi painottaa sitä, että kunkin usko riittää ja jokainen ilmentää sitä omalla tavallaan. Luterilainen ajatus on tärkeä: me jokainen elämme kristityn kutsumustamme ennen kaikkea omassa arjessa, työssä ja lähimmissä ihmissuhteissa.
– Itselleni on tullut vuosien mittaan yhä tärkeämmäksi hiljaisuuden viljely. Se voi merkitä hiljaisuuden retriittiin lähtemistä, mutta myös pienten hiljaisten hetkien luomista kotona tai vaikka lenkkipolulla. Hiljaisuus puhuu, kun sille avautuu. Omat ajatukset hahmottuvat, ja tulemme entistä tietoisemmiksi tunteistamme ja tarpeistamme – monista hyvinvointiimme vaikuttavista asioista. Hiljaisuudessa Jumalan läsnäolo konkretisoituu luomakunnassa ja toisissa ihmisissä, Tuomi kiteyttää.
Tuomi näkee kirkon aseman muuttuneen paljon kolmessakymmenessä vuodessa.
– Kirkkoon kuuluminen ei ole enää itsestään selvää, vaan se on arvovalinta, jota yleensä perustellaan. Kirkko itsessään hahmotetaan valitettavan helposti kasvottomaksi instituutioksi ja unohdetaan, että kirkko olemme kuitenkin me kaikki: kuuluessamme kirkkoon kuulumme ennen kaikkea kotiseurakuntaamme, joka on meitä jokaista varten. Toinen tärkeä asia, joka liittyy tähän aikaan, on uskonnonvapaus. Monikulttuurisessa Suomessa on tärkeää tukea positiivista uskonnonvapautta, sitä että jokaisella on mahdollisuus harjoittaa omaa uskontoaan. Uskonnonvapaus ei tarkoita uskontoneutraalia yhteiskuntaa, vaan erilaisten katsomusten kunnioittamista ja sopuisaa rinnakkaiseloa. Hengellisyys on yksi keskeinen osa ihmisyyttä. Henkistä ja hengellistä etsintää on ajassamme paljon. Parhaillaan puhutaan paljon nuorten miesten lisääntyvästä uskonnollisuudesta. Ihmisten kaipaus on vahvaa erityisesti levottomina ja epävarmoina aikoina. Yhä useampi havahtuu siihen, että kuluttamisen materialistinen tie on kuljettu loppuun. Seurakunnassa on hyvä yhdessä etsiä tapoja vastata tähän kaipaukseen, kuunnella erilaisia kysymyksiä ja olla avoinna uusille ajatuksille. Jumalan luomistyö jatkuu meissä koko elämän ajan. Se juuri tekee elämästä niin hienon ja jännittävänkin, Tuomi tiivistää.
Eläkepäiville Tuomi ei ole tehnyt mitään tarkkaa suunnitelmaa.
– Ainakin viikkorytmi muuttuu, sillä olen vuosikymmenet ollut viikonloppuisin ja juhlapyhinä töissä ja alkuviikolla vapaalla. Pappi olen edelleen eläkkeelläkin. Siksi haluan olla avoin sille, mihin minua tässä uudessa elämäntilanteessa kutsutaan, Tuomi sanoo.