Kauniaislaisen Heikki Kemppaisen toinen sarjakuva-albumi Hyvää yötä, äiti käsittelee aihetta, joka on harvinainen suomalaisen sarjakuvan kentällä: muistisairautta ja sen vaikutusta sairastuneen lähiomaisiin.
Sarjakuva-albumi perustuu tositarinaan, eli kyseessä on hänen äitinsä muistisairaus. Äidin muistisairaus on edennyt vaiheittain. Ensimmäiset merkit muistisairaudesta ilmenivät noin kymmenisen vuotta sitten, mutta Heikin mielestä oli vaikea tunnistaa, oliko kyse muistisairaudesta vai mistä.
– Esimerkiksi äiti eksyi marjametsään ja pelastuslaitos löysi hänet paikantamalla kännykän sijainnin. Diagnoosi muistisairaudesta ja Alzheimerin taudista tuli noin viisi vuotta sitten, ja sen jälkeen hänen luonaan kävivät kodinhoitajat kolme kertaa päivässä. Äiti asui yksinään omakotitalossa, sillä isäni kuoli yli 15 vuotta sitten. Äiti joutui kuitenkin muuttamaan palvelutaloon joitain vuosia sitten saatuaan aivoinfarktin kotonaan. Aivoinfarkti halvaannutti osittain toisen käden ja pahensi muistisairautta.
Onko tämä ollut sinulle hyvä tapa käsitellä äidin sairautta?
– Ehdottomasti. Se on aihe, josta on syytä keskustella ja kertoa kokemuksista. Sarjakuvani on toivottavasti myös vertaistukea niille, joiden läheinen kärsii muistisairaudesta. Korostan, että vaikka taustalla ovat omat kokemukseni, sarjakuva on lopulta fiktiivinen. Olin hieman yllättänyt tiedosta, että Suomessa ei ole tiettävästi aiemmin tehty sarjakuvaa muistisairaudesta. Lähes jokainen, jonka kanssa hän on keskustellut sarjakuvasta, on tuonut esille, että lähipiirissä on muistisairautta sairastava henkilö. Sarjakuvaa tekemällä voi myös ymmärtää omaa elämänvaihettaan, jossa joutuu luopumaan läheisestä.
– Olen myös käsitellyt äidin muistisairautta vertauskuvallisesti. Ukrainan sodan sytyttyä tuntui kuin Eurooppa olisi kärsinyt muistisairaudesta, ettei enää muisteta, miten julmaa sota voi olla.
Miten Ukrainan sota tuli mukaan kuvaan?
– Äitini joutui noin 5-vuotiaana lapsena pakenemaan Lapin sotaa Tornionjoen yli Ruotsiin. Ukrainan sodan sytyttyä halusin tietää ja kysyä häneltä, miltä sota oikeasti tuntui lapsesta, jotta voisin tietää, mitä ukrainalaiset joutuvat kokemaan. Minua kiinnosti myös, onko muistisairaus vienyt äidiltä nämä tärkeät muistot, mutta näin ei ollut. Ukrainan sodan sytyttyä puhuttiin paljon, että sota voi laajeta myös muihin maihin ja myös täällä Suomessa oltiin vakavasti huolissaan. Halusin tuoda esille sodan julmuutta, että ymmärtäisimme, että meidän on tehtävä kaikkemme, jotta sota loppuisi. Sarjakuva on rauhan puolesta ja sodanvastainen.
Mikä sarjakuvissa kiehtoo?
– Sarjakuvassa voi yhdistää kerronnassa kirjallisia ja kuvallisia keinoja. Lapsena luin paljon sarjakuvia, mutta löysin ne uudestaan viitisen vuotta sitten. Nykyään luen enemmän realistisia omaelämänkerrallisia sarjakuvia enkä juurikaan Mustanaamioita tai Tex Willereitä kuten lapsena. Tänä päivänä tehdään hyvin monenlaista sarjakuvaa.
Kuka on Heikki Kemppainen?
- Torniossa varttunut Heikki Kemppainen vaikuttaa nykyisin Kauniaisissa. Hän on toiminut journalistina ja valokuvaajana sekä opiskellut sarjakuvaa Aalto-yliopistossa. Viimeisen puolen vuoden aikana hän työskenteli kaupungin tiedotusosastolla ja on kirjoittanut juttuja myös Kaunis Grani -lehdelle.
- Esikoisteos Nännit (2022) sijoittui neljän finalistin joukkoon Helsingin Sarjakuvafestivaalien Zinefestissä. Kolmas sarjakuvakirja on työn alla.
- Hänen valokuvistaan on julkaistu kirja ”Terveet Kädet – Heikki Kemppaisen valokuvia 1980–1984” (2022).