Kauniaisten kirjasto juhlii 100-vuotisjuhliaan tänä vuonna. Clara Palmgren kertoo kahdessa artikkelissa syksyn aikana kirjaston toiminnasta ja siitä, missä kirjasto on eri aikakausina kaupungissa sijainnut. Ensimmäinen artikkeli julkaistiin lokakuussa.
Keskustassa Säästöpankin talon toisessa kerroksessa sijaitseva Kauniaisten kaupunginkirjasto suljettiin 11. marraskuuta 1985. Sunnuntaina 24. marraskuuta 1985 kirjahyllyt ja muut tilan kalusteet huutokaupattiin. Uusi kaupunginkirjasto avattiin muutama sata metriä länteen jo 2. tammikuuta 1986. Se oli kunnan varoin rakennettu kirjasto, joka heti tuntui omalta ja sijaitsi kaiken lähellä.
Kauniaisten kaupunginkirjasto sai nyt oman rakennuksensa. Kuusi eri tilaa käsittänyt kierros oli päättynyt. Kaikki sijaitsivat pienissä tiloissa, jotka kasvoivat kirjakokoelman myötä; kokoelma kasvoi ajan myötä perustamisvuoden 1924 173 teoksesta tuhansiin. Vuosina 1924–1971 kirjaston nimi oli kauppalan kirjasto, mutta vuodesta 1972 lähtien se oli kaupunginkirjasto, kun Kauniainen sai kaupunkioikeudet. Kaunis Granin aiemmassa numerossa osa 1 kirjaston vanhoista ajoista mainitaan kuusi aikaisempaa tilaa. Kolme taloa on edelleen pystyssä, kolme on purettu. Vanhemmat kauniaislaiset muistavat 50-luvulta yksityishuvilan Villa Tunan (Zittingin huvila) Itäisellä Koulupolulla 2 ja 60-luvulta Säästöpankin tilat keskellä ostoskeskusta.
Uudella kirjastolla oli pitkään puolestapuhujia kaupungin poliitikkojen, virkamiesten ja kauniaislaisten keskuudessa. Haluttiin tarjota ajan mukainen rakennus, jossa oli laaja valikoima yhteisölle, joka oli kasvanut väkiluvultaan suuresti 60-luvun puolivälistä lähtien. Oltiin myös tietoisia siitä, että Kauniainen oli yksi maan koulutetuimmista kunnista. Kauniaisten kulttuurileima vaikutti myös asiaan. Täällä luettiin paljon.
Suuri, valkoinen rakennus vihittiin käyttöön 4. helmikuuta 1986. Valtion tervehdyksen esitti silloinen kulttuuriministeri Gustav Björkstrand. Hän oli epäileväinen uuden teknologian ja videon nousun suhteen, joka tapahtui kirjallisuuden kustannuksella. Hänen kehotuksensa ”Lukekaa enemmän ja stressatkaa vähemmän” voisi päteä vielä tänäänkin.
Kun uusi kirjasto vihittiin, siellä oli 60 000 kirjaa ja laaja musiikkivalikoima levyjen ja kasettien muodossa sekä asiantuntevia musiikkikirjastonhoitajia. Kirjastossa oli lehtihuone, jossa oli erittäin laaja valikoima eri lehti- ja aikakauslehtivuosikertoja – palvelu, josta sittemmin luovuttiin. Huone on toiminut tilapäisenä nuorisotilana, kun nuorisotaloa kunnostettiin muutama vuosi sitten, ja myöhemmin tilaa on käytetty taidegalleriana. Kirjasto mukautuu ajan trendeihin ja uusiin tarpeisiin. Kunnostuksen jälkeen lehtihuone palaa takaisin.
Kirjaston toiminta on tarjonnut muun muassa ”lukukoiria” pienille asiakkaille, jotka harjoittelevat ääneen lukemista, tai tietokoneapua eläkeläisille. Tämä voidaan järjestää ulkopuolisen avun kautta, mutta paikka on itsestään selvä, rauhallinen ja kaikille lähellä. Mahdollisuus vierailla kirjastossa sulkemisajan jälkeen omalla kortilla on osa teknistä kehitystä. Onko tulevassa saneerauksessa jotain erityistä tarjottavaa, ilman, että arvokkuus tai kirjan kunnioitus häviää? Kauniaislaiset ovat varmasti kiinnostuneita tilastotiedoista, kuten lainaajien määrästä, kansallisuuksista, kielisuhteista, kuntakuuluvuudesta, suosituimmista kirjoista jne., ja toivovat saavansa tietoja tilaisuuden tullen, kuten myös kirjastopoliittisista asioista lähikuntien kanssa. Ilmoitustaulu, jossa on tilastotietoja muutaman kerran vuodessa, kiinnostaisi varmasti lainaajia.
Kaunis Granin haastattelussa 20.3.2001 kirjastonjohtaja Anja Mourujärvi korosti yhteistyötä pääkaupunkiseudun kirjastojen kanssa. Hän totesi myös, että asiakastietokoneista tulee helpommin käytettäviä ja tekniikka toimii apuvälineenä. Hän on nähnyt kehityksen työskennellessään Kauniaisissa vuodesta 1977. Anja Mourujärvi oli vahvasti sitä mieltä, että kirjastot tulee rakentaa tarkoitustaan varten, eikä sijoittaa tiloihin, jotka eivät koskaan olleet suunniteltu tätä toimintaa varten. Ajatus oli ilmeisen ajankohtainen myös Kauniaisissa, jossa oli tutkittu eri vaihtoehtoja vanhoissa rakennuksissa. Hän näki jo omana aikanaan, että kirjastorakennus oli niukasti mitoitettu ja mainitsee ”laajennuksen olevan unelma, ja tonttia on varattu kirjaston taakse”.
Kirjaston takapiha näytti täysin erilaiselta vuonna 1986. Siellä, missä nykyään sijaitsevat suuret kerrostalot, oli leikkipuisto puusta veistetyin eläinveistoksin, ja sen takana oli alue suunnittelua odottamassa. Se on nyt muuttunut toimintapuistoksi, jossa on keinuja ja kiipeilytelineitä lapsille, pelikenttä ja lännessä suosittu skeittipuisto. Uuden kirjaston etupuoli muuttui 60-luvun matalien rakennusten purkamisen myötä. Ne sisälsivät laajan palveluvalikoiman, kuten apteekin, optikkoliikkeen, pesulan, KELA-toimiston, sähköliikkeen, ravintola Kurren ja muuta. Ylemmässä kerroksessa vuokrasi tiloja muun muassa Espoon kaupunginmuseo valokuva-arkistoaan varten. Ainoastaan asuintalo vesiaiheen yllä on vielä jäljellä. 60-luvulla suihkulähde viilensi samalla paikalla.
Kirjasto on ensimmäisen suuren saneerauksensa edessä. Paljon on muuttunut haastattelusta Anja Mourujärven kanssa. Kaunis Granin lukijat tulevat varmasti lukemaan lisää saneerauksesta ja jatkosta, kokoelmien uudelleen sijoittamisesta ja uusista ideoista asiakkaille. Kaikki eivät ole lukijoita. Kirjasto on myös sosiaalinen kohtaamispaikka, paikka, jossa voi sulkeutua kuulokkeiden maailmaan, nähdä lasten juoksevan houkuttelevien lastenkirjojen välissä ja ehkä kuulla luennon tai pienen konsertin, kuten lauluesityksen tai klassisen konsertin.
Saneerauksesta – ja sen jälkeisestä ajasta – kirjasto haluaa varmasti kertoa itse. Nykyajan yhteiskunta muuttuu nopeasti, kuten ihmisten toiveet ja ajattelutavat. Nykyään Kauniaisten väkiluku on 10 270, joista 60 % on suomenkielisiä, 31 % ruotsinkielisiä ja lisäksi täällä asuu 9 % ulkomaalaisia. Kirjasto pyrkii tarjoamaan hyvän valikoiman kaikille kieliryhmille heidän omalla kielellään.
Kauniaisten kaupunginkirjasto sijaitsee tänään erittäin hyvällä paikalla keskustassa, avoimen torin suuntaisesti. Torilla on tärkeä rooli suurena kohtaamispaikkana markkinoille ja esiintymisille. Hieno elementti ympäröivässä arkkitehtuurissa ovat kirjaston koillispuolella sijaitsevat suuret, nurmella peitetyt portaat, joita on käytetty ulkokonsertteihin. Kirjaston valkoinen arkkitehtuuri sopii hyvin yhteen keskustan valkoisien talojen kanssa. Rakennuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Perko&Rautamäki. Rakennuksen pinta-ala valmistumisvuonna oli 1 375 m² ja tilavuus 6 845 m³.
Sisustuksen suunnitteli sisustustoimisto Heikki Heimala. Kokonaiskustannukset olivat 8,8 miljoonaa markkaa.
Tiesittekö, että kirjaston julkisivun pystysuorat seinäkoristeet symboloivat kirjan selkämyksiä?
CLARA PALMGREN
FM, KULTTUURINEUVOS
KÄÄNNÖS: PATRICIA HEIKKILÄ
Lähteet: Kaunis Grani 12.11.85, 25.2.86, 2.9.86, 20.3.2001