Jo vuosikymmenten ajan olen perehtynyt Kauniaisten kulttuurihistoriaan. Se on johtanut artikkeleihin, esitelmiin ja kirjoihin. Joskus jo tutkittuun ilmestyy jotain uutta, joka ansaitsee tulla esiin. Nostan sen esiin pienessä sarjassa Tiesitkö?
Kuvitellaan Kauniainen vuosina 1906–1960, kuten vanhat asukkaat muistavat sen ”vanhoina hyvinä aikoina”. Elämä oli rauhallista, kerrostaloja tai liikenneongelmia ei ollut. ”Rikkaiden Kauniaisista” ei puhuttu, mutta ”kulttuurisesta Kauniaisista” kyllä. Täällä asui sekä suomen- että ruotsinkielisiä kulttuuripersoonia. Olen istunut Mörnen sisarten ja taiteilija Mikko Laasion seurassa kuunnellen heidän kertomuksiaan illoista, jolloin tärkeintä oli keskustelu – ei tarjoilu tai yösija. Tiesitkö, että Selma Lagerlöf (1858–1940) vieraili Kauniaisissa talvella 1912 ja että F. E. Sillanpää (1888–1964) oli täällä keväällä 1926? Tai kuka Atos Wirtanen (1906–1979) oli?
Selma Lagerlöf sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1909, F. E. Sillanpää vuonna 1939. Molemmat jättivät arkistoidut todisteet vierailuistaan Kauniaisissa.
Selma Lagerlöf valokuvattiin Kauniaisten asemalla 7.2.1912 Grankulla samskolan oppilaan toimesta. Hänestä on myös valokuva lounaalta Vallmogårdissa. Osa hänen ja Mikael Lybeckin kirjeenvaihdosta on tallennettu Åbo Akademin käsikirjoituskokoelmiin. Lagerlöf ja Lybeck aloittivat usean vuoden kirjeenvaihdon luultavasti koska Lybeckiä pidettiin suomenruotsalaisen kirjallisuuden jatkajana Z. Topeliuksen ja K. A. Tavaststjernan jälkeen. Lagerlöf piti juhlapuheen Svenska litteratursällskapetin vuosijuhlassa 5.2.1912 K. A. Tavaststjernasta, jonka hän oli tavannut vähän ennen tämän kuolemaa vuonna 1898. Kauniaisista hän jatkoi matkaansa kirjailijakiertueelle Venäjälle.
Kuka lukee tänä päivänä Selma Lagerlöfiä? Hänen kirjoitustapansa lumosi minut nuorena. Hänen tarinansa alkoivat usein sanoilla ”Det var den tiden…” ja olin heti koukussa. Itse hän kirjoitti, että hän ”on velkaa lainoista Värmlannin suuren legendaperinnön varastosta”. Kun Vallmogård avattiin kulttuurikeskukseksi keväällä 1982, matkustin heinäkuussa Ruotsiin nähdäkseni hänen tilansa, Mårbackan. Halusin kokea tarunhohtoisen metsäseudun, Gösta Berlingin tarun ja muiden teosten tapahtumapaikat. Lagerlöf ja Lybeck kuolivat molemmat kodeissaan – Lagerlöf Mårbackassa ja Lybeck Vallmogårdissa.
F. E. Sillanpää jätti vierailustaan Kauniaisiin hienon muiston. Se löytyy omistuskirjoituksena kirjassa Nära jorden, Bertel Gripenbergin ruotsiksi kääntämässä teoksessa, joka pohjautuu Sillanpään Maan tasalta -kirjaan. Teos julkaistiin vuonna 1924 Holger Schildts Förlagsaktiebolagetin kautta ja on päätynyt Villa Junghansin arkistoon, luultavasti Hagelstamin kirjakokoelmasta Jondalista. Tärkein viesti on käsinkirjoitettu omistus: ”Rouva Tohtorinna Arvid Mörnelle, kunnioitetulle emännälle unohtumattoman pohjoismaisen yön aikana Kauniaisissa 12.–13.3.1926. Kiitolliselta osallistujalta, F. E. Sillanpää.”
Muistan Mörnen sisarten kertomukset tästä yöstä, kun vierailin heidän luonaan Villa Granmorassa 1970-luvulla. Pohjoismainen yö oli osa kirjailijatapaamista Helsingissä, eikä ollut yllättävää, että vierailut ulottuivat myös Kauniaisiin paikallisten kirjailijoiden luo. Täällä asuivat Parlandit, Enckellit, Diktoniukset, Mörnet ja monet muut. Mörnen kodissa vieraili myös monia sosialidemokraatteja, kuten K. H. Wiik ja hänen vaimonsa Anna. Piiri oli avoin ja salliva. Sillanpää viihtyi, mutta saattoi myös tuntea tiettyä etäisyyttä. Hän edusti täysin erilaista taustaa – suomalaista maaseudun kansaa – ja ero nuoriin, hieman radikaaleihin suomenruotsalaisiin kirjailijoihin saattoi olla suurempi kuin yhden pohjoismaisen yön aikana huomattiin.
F. E. Sillanpää sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon juuri ennen talvisodan syttymistä 30.11.1939. On arveltu, että palkinnolla haluttiin kiinnittää huomiota pienen maan uhanalaiseen taisteluun. Tiedämme, että Ruotsin kulttuuripiirit tukivat Suomea sodan aikana monin tavoin.
Atos Wirtanen (1906–1979) asui Kauniaisissa E. Heikelintie 4:ssä ainakin 1940-luvulla. Hän vuokrasi asuntonsa Tigerstedtin perheen huvilasta (purettu), vastapäätä suurta punaista huvilaa, jota yhä kutsutaan usein Runebergin huvilaksi.
Hän oli ahvenanmaalainen, syntynyt yhdeksänlapsiseen perheeseen Saltvikissa, lahjakas ja ajan myötä erittäin sivistynyt. Hän oli toimittaja, kirjailija ja kansanedustaja – ensin sosialidemokraatti, sitten kansandemokraatti. Hän oli avoin, iloinen ja nautti juhlista sekä ihmisistä, aivan kuten Tove Jansson. Tove vieraili usein hänen luonaan Kauniaisissa ja seurasi mukana pitkillä kävelyillä, joilla Atos puhui ja Tove kuunteli. Boel Westinin elämäkerran mukaan he kävivät usein Träskmossenilla, missä piisami oli rakentanut pesänsä. Se kiehtoi heitä molempia ja se ilmestyi myöhemmin Toven muumimaailmaan. Piisamirotta loikoili useimmiten riippumatossa lukien filosofi Spengleriä. Tiedämme myös, että Atos Wirtanen on Nuuskamuikkunen.
Atos Wirtanen oli yksi niistä Kauniaisten kulttuurihenkilöistä, joita haastattelin 1970-luvulla. Vierailin hänen kodissaan Vuorimiehenkadulla Helsingissä. Tänään minulla olisi vielä paljon enemmän kysyttävää häneltä.
CLARA PALMGREN
FM, KULTTUURINEUVOS
KÄÄNNÖS: PATRICIA HEIKKILÄ