Talvella 1906 perustettu osakeyhtiö Ab Grankulla osti rautatien varrelta suuren, aina Gallträskille ulottuvan alueen. Isot tontit kävivät vuosisadan vaihteessa hyvin kaupaksi. Ostajat olivat pääasiassa ruotsinkielistä sivistyneistöä, valtion virkamiehiä ja pankkivirkailijoita. Huviloiden rakennustyöt etenivät vauhdilla ja Villa Tuna valmistui “kouluvuorelle” v. 1912. Siitä tuli naapuri Kauniaisten ruotsinkieliselle yhteiskoululle, joka on tänä päivänä kaupungin nuorisotalo.
Villa Tunan rakennutti perheelleen käräjäviskaali Gustaf Schybergsson. Rakennusmestarina toimi Emil Nordqvist, joka vastasi useimmista rakennushankkeista Kauniaisissa monen vuosikymmenen ajan.
Villa Tunan itäpuolelle rakennettiin pienempi huvila Gustaf Schybergssonnin sisarelle. Omistajavaihdoksen jälkeen sitä kutsuttiin Tigerstedskan huvilaksi. Huvila purettiin v. 1972.
Villa Tuna myytiin Gustaf Schybergssonin kuoleman jälkeen. Myöhempiä omistajaperheitä ovat olleet Zittingit ja Jouhkit.
Kaupungin vanhimmassa tonttikartassa on Villa Tunan nimi kirjoitettu käsin paikalle, johon uusi huvila rakennettaisiin. Tänään huvilan osoite on Itäinen koulupolku. Nimi Tuna on ruotsia ja tarkoittaa rajattua aluetta, pihapiiriä.
Kaunokirjallinen ympäristö
Sunnuntaina 2.12. vietettiin Villa Tunassa 100-vuotisjuhlia. Villa Tunan ympäristössä eli useita kirjailijoita ja kaunokirjallisuus nousikin juhlassa vahvasti esiin.
Heikelintie kolmessa asuivat Nino Runeberg perheineen, Parlandit, Rabbe Enkell ja Aatos Wirtanen. Seuraelämä oli vilkasta ja kirjailijavieraita riitti aina sotavuosiin asti.
Heikelintie viiden empirehuvilassa asui Margit von Willebrand-Hollmerus, jonka tuotanto käsittää romaaneja, lastenkirjoja ja näytelmiä.
Talvisodan aikana Sveitsin lähetystö muutti Villa Tunaan. Kauniainen oli etäällä Helsingin pommituksista ja näin turvallista aluetta. Myös muita lähetystöjä siirtyi Kauniaisiin.
Sodan jälkeen asuntopulan vuosina Villa Tunakin olisi voinut tarjota kodin useammalle perheelle, mutta veden pumppaaminen korkealle kalliolle oli pulma. Sen sijaan Kauniaisten kaupunki vuokrasi v. 1949- 67 kaksi huonetta kirjaston käyttöön.
Alkuperäisistä piirustuksista vain muutamia jäljellä
Juhlaillan emäntä Eva Johansson kertoi Villa Tunan arkitehtuurista ja tutkimuksistaan huvilan emännästä, taiteilija Anni af ForsellesSchybergssonista.
Kauniaisten huviloista on säilynyt vain muutamia alkuperäispiirustuksia. Todennäköisesti suuntaa-antavat piirustukset tehtiin nopeasti ennen töiden aloittamista eikä niiden säilyttämistä pidetty niin tärkeänä. Villa Tunastakin on tallella vain sinikopiot, arkkitehdin ja rakennusmestarin nimistä ei valitettavasti saa selvää.
Sinikopioista käy kuitenkin ilmi, että yksi Villa Tunan huoneista oli tehty ateljeeksi Gustaf Schybergssonin Anna-vaimolle eli Anni af Forselles-Schybergssonille, joka oli opiskellut Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä (v. 1882–1886), tehnyt kaksi opintomatkaa Pariisiin ja läheinen ystävä maamme eturivin naistaiteilijoiden kanssa.
Anni Schybergssonin maalausten aiheina olivat kotieläimet. Aihevalinta poikkesi tavanomaisesta eikä sitä pidetty naiselle sopivana. Myöhemmin hän maalasi tilauksesta koirien muotokuvia.
Koiramuotokuvat
Anni af Forselles-Schybergsson oli pitkään unohdettu, vaikka hän hyvinkin ansaitsee paikkansa kauniaislaisten taiteilijoiden joukossa.
Eritoten hänen työnsä koirien kuvaajana kannattaa nostaa esiin, vaikka hä- nen maalauksistaan Kauniaisten vuosilta tunnetaan vain muutamia.
Zittingin perheen neljä vuosikymmentä Villa Tunassa olivat antoisia ja niitä kuvaa elävästi Christina Zitting-Sjöblom (s. 1921) muistinpanoissaan, jotka ovat yksi esimerkki monista arvokkaista dokumenteista Kauniaisten ja eritoten Villa Tunan historiasta.