Miksiköhän Jean Sibelius (1865–1957) vieraili Kauniaisissa vuonna 1909, hänelle hyvin tärkeässä asiassa?
Ilmoitus
Ilmoitus
Nyt on suuri Sibeliusvuosi, on kulunut 150 vuotta mestarin syntymästä. Hänen musiikkiaan esitetään ympäri Suomea ja ulkomaita. Kaikkialla ollaan tietoisia juhlavuodesta, hänen musiikistaan, elämästään ja merkityksestään Suomelle.
Kirjailijahuvila Vallmogårdissa oli Mikael Lybeck (1864–1925) saanut valmiiksi ensimmäisen näytelmänsä nimeltä Ödlan (Sisilisko), (painettu 1908). Hän halusi ilmeisestikin saada näytelmään musiikin ja hän halusi sen Sibeliukselta. Päivämäärä, jolloin Sibelius vieraili Vallmogårdissa, on talon suuren vieraskirjan mukaan joko 19. tai 18. heinäkuuta 1909. Sibelius on selvästikin ollut epävarma päivämäärästä ja korjannut sen. Vieraskirjaa säilytetään Svenska litteratursällskapetin tiloissa Helsingissä.
Nimikirjoituksen yläpuolelle Sibelius on kirjoittanut ensimmäiset nuottirivit sävellyksestään Athenarnes sång, Ateenalaisten laulu. Laulun on kirjoittanut ruotsalainen kirjailija Viktor Rydberg ja se sisältyy hänen runoelmaansa Dexippos. Laulu on Sibeliuksen erittäin tunnettua isänmaallista musiikkia helmikuun manifestivuodelta 1899, jolloin myös Finlandia syntyi. Ateenalaisten laulusta tuli heti erittäin suosittu, sekä ruotsiksi että suomeksi, aina kun suru, sankarikuolema ja protesti piti ilmaista suurin tuntein, kuten esimerkiksi sodassa kaatuneitten kuolinilmoituksissa 1940-luvulla.
Laulun kantaesitys tapahtui Helsingin yliopiston juhlasalissa jo 26. huhtikuuta1899 Sibeliuksen johdolla. Sen olivat lyhyessä ajassa harjoitelleet orkesterin kanssa Nya svenska läroverketin poikakuoro ja mieskuoro Akademiska sångföreningen. Samassa konsertissa esitettiin Sibeliuksen ensimmäinen sinfonia ja ”yleisö taputti osien välissä, suosionosoitukset olivat myrskyisät, mutta Ateenalaisten laulu synnytti varsinaisen metelin, ja se piti esittää heti uudelleen (Dahlström)”.
Sopimus näytelmämusiikista
Kirjailija ja säveltäjä pääsivät heinäkuun vierailun aikana sopimukseen Ödlaniin liittyvästä yhteistyöstä. Sibelius kirjoitti päiväkirjaansa 26. heinäkuuta ”Sopimus Mikael Lybeckin kanssa. Ödlan (op 8). Musiikki siihen.” Käsinkirjoitetun sopimuksen hän allekirjoitti Järvenpäässä 25. heinäkuuta 1909. Se alkaa näin: ”Ystävällisen sopimuksen mukaan sitoudun siihen, että ennen 20. syyskuuta 1909 luovutan ystävälleni, kirjailija Mikael Lybeckille täydellisen nuottikäsikirjoituksen hänen näytelmänsä ”Ödlanin” perusajatuksen mukaiseen ja sen taiteellisesti edellyttämään orkesterimusiikkiin, – tämän 2400 Smk:n palkkiota vastaan (Kaksituhattaneljäsataa Suomen markkaa), minkä summan saamisen etukäteen kiitollisena vahvistan.”
” On kulunut 150 vuotta mestarin syntymästä. Hänen musiikkiaan esitetään ympäri Suomea ja ulkomaita. Kaikkialla ollaan tietoisia juhlavuodesta, hänen ” musiikistaan, elämästään ja merkityksestään Suomelle. “
Ödlan sai ensi-iltansa Svenska teaternissa 6.4. 910 ja Sibelius johti musiikin. Romanttis-symbolistinen näytelmä ”otettiin kriitikoiden taholta kunnioittavasti vastaan ja haudattiin parin esityksen jälkeen (Tawaststjerna)”. Sibeliusta ihastutti näytelmän runollisuus, mutta sävellystyö lukkiutui eikä materiaalista koskaan työstetty orkesterisarjaa. Tawaststjerna toteaa lakonisesti ”että ehkä hän piti parempana hyödyntää uusien ideoitten moninaisuutta jossain suuremmassa teoksessa”.
Pitkäaikainen ystävyys
Svenska litteratussällskapet juhli Runebergin päivää 5.2.2014 muun muassa Ödlanin kahdella näytöksellä Mikael Lybeckin 150-vuotisjuhlan kunniaksi. Ne esitettiin Helsingin yliopiston juhlasalissa viiden näyttelijän ja kuuden muusikon voimin; ohjauksesta vastasi Joakim Groth. Näytelmä esitettiin kokonaisuudessaan joitakin vuosia sitten Vallmogårdissa näyttelijä Nina Hukkisen arvostetussa lukudraamasarjassa.
Näytelmä tuntuu meidän aikanamme valitettavasti kovin vieraalta. Kun herrat Lybeck ja Sibelius tapasivat Vallmogårdissa, he eivät suinkaan olleet vieraita toisilleen. He ystävystyivät jo 1890-luvulla jolloin molemmat liikkuivat Helsingin kulttuuri- ja musiikkipiireissä. Lybeck oli varakas ja kuului niihin, jotka auttoivat Sibeliusta taloudellisesti. Hänen nimensä esiintyy usein Sibeliuksen päiväkirjoissa 1909–1944, ja hän yksi niistä jotka puhuivat Sibeliuksen 50-vuotisjuhlassa Pörssitalossa 8.12.1915.
Lybeckiä ja Sibeliusta yhdistivät musiikki, taiteilijuus sekä valinta elää perhe-elämää Helsingin ulkopuolella, ja sitä paitsi huviloissa jotka oli piirtänyt sama arkkitehti, Lars Sonck. Sibelius arvosti Lybeckin kirjailijatyötä ja piti hänen runojensa musikaalisuudesta. Keskustelusta Vallmogårdissa heinäkuussa 1909 ei valitettavasti ole mitään dokumenttia. Ehkä herrat puhuivat olosuhteista Suomessa, mikä sai Sibeliuksen muistamaan vieraskirjassa Ateenalaisten laulun vihaista protestia?