Maria Grundvall työskentelee kirjastonhoitajana Kauniaisten kirjastossa. Mutta hän on myös hyvin ajankohtainen esikoiskirjailija.
Debytoit kirjailijana kirjallasi Sommardrömmen. Miten itse kuvailisit sitä, minkä tyylilajin kirja se on, mistä se kertoo ja miksi?
– Minulle kirja on kertomus kotiinpaluusta alkuun, miten se voi olla ihanaa ja vaikeaa samalla kertaa. Kirja myös kertoo pienen naisryhmän ystävyydestä. Naiset ovat olleet lapsuudenystäviä, ja kysymys on kuinka yksinkertaista ystävyys on, kun ei enää olla lapsia. Halusin tehdä kirjasta hauskan ja mukaansatempaavan. Toivottavasti siitä tuli sellainen.
Kirja on otettu hyvin vastaan. Aiemmin keväällä se sai S&S:n esikoiskirjapalkinnon, ja kritiikit ovat olleet kiittäviä. Oletko yllättynyt vai tiesitkö, että olet kirjoittanut hyvän kirjan?
– Istuin ja työstin käsikirjoitusta useita vuosia näyttämättä sitä kenellekään. Ja kun on tehnyt jotain näin pitkään, on itse vaikeaa arvioida tekstiä. Minulla toki oli joitain toiveita, että käsikirjoitus julkaistaisiin, mutta ilman muuta olin yllättynyt ja hyvin iloinen myönteisestä vastaanotosta.
kirjastonhoitajalla harvemmin asiaa. Useimmiten istun ruohoportailla kirjaston takana ja syön työlounasta, koska siellä on kesällä lämmintä ja kaunista.
Miten koronavirus on vaikuttanut kirjan julkistamiseen?
– Poikkeusolot alkoivat juuri ennen kuin kirja piti julkaista, ja se vaikutti siihen, että kaikki piti ajatella uudelleen: kirjailijaesittelyt peruttiin tai siirrettiin verkkoon, julkistaminen kuivui kokoon ja niin edelleen. Kirjat ovat kuitenkin siinä mielessä kiitollisia, että halukkaille ostajille ne ovat koko ajan olleet saatavilla. On hauskaa toimia kulttuurimuodossa, joka on yhtä aikaa julkinen mutta tarjoaa myös täysin yksityisen kohtaamispaikan lukijan ja tekstin välille.
Mitä suunnittelet tulevaisuudesta. Kirjoitatko jo uutta kirjaa, ja jos kirjoitat, mistä se siinä tapauksessa kertoo?
– Kyllä, kirjoitan uutta romaania, mutta en halua tässä vaiheessa kertoa, mistä se kertoo. Jos opin jotain Sommardrömmenin kirjoitusprosessin aikana, niin se oli, että kaikki suunnitelmat voivat mennä kokonaan uusiksi, kun huomaa mikä toimii ja mikä ei. Toivottavasti kirjoitustyö sujuu tällä kertaa hieman nopeammin.
Työskentelet Kauniaisissa. Voiko romaani käsitellä Kauniaista tulevaisuudessa?
– Hah-haa, ken tietää. Grani on samanlainen kuin Sommardrömmenin Kaskinen, sangen pieni kaupunki. Ja minusta pienet kaupungit tarjoavat kiinnostavimpia henkilökuvia. En usko, että minulta kuitenkaan kannattaa odottaa mitään avainromaania tunnistettavista ihmisistä.
KÄÄNNÖS: JUHANI HEIKKILÄ