Lucia-perinne saapui Skandinaviaan 1700-luvulla. Suomeen perinne rantautui 1800-luvulla Ruotsista. Lue Satu Robergin artikkeli asiasta alla.
Lucia-perinne saapui Skandinaviaan 1700-luvulla. Suomeen perinne rantautui 1800-luvulla Ruotsista. Traditio tunnetaan meillä erityisesti suomenruotsalaisena perinteenä. Alkuperäisellä tarinalla Luciasta ja tämän päivän Lucia-perinteellämme ei ole enää oikeastaan muuta yhteistä kuin nimi. Lucian tarina ja tausta on verinen. Sisialaisen aatelisperheen tytär Lucia, oli kristitty pyhimys, joka kuoli uskonsa tähden ja joka ei suostunut avioitumaan perheen valitseman puolison kanssa. Lucian kerrotaan kaivaneen silmänsä päästään ja lähettäneen ne hopeatarjottimella sulhaselleen ennen kuolemaansa. Päivän sanotaan olleen 13. joulukuuta.
Katolisessa kirkossa Lucia mainitaan sokeiden omana pyhimyksenä. Juliaanisen kalenterin mukaan tämä oli vuoden pimein päivä ja yö pisin. Pohjoismaisessa perinteessä kerrotaan tämän yön olleen pahojen henkien ja taikojen yö, joten monet jouluvalmistelut oli hyvä olla valmiina tähän päivään mennessä. Itse asiassa työt oli hyvä jopa keskeyttää tuoksi päiväksi, sillä työnteko saattoi houkutella Lucifer-pirua paikalle. Aamunkoitto oli uuden päivän voitto, mikä karkotti huonot henget ja pirut tiehensä. Päivää juhlistettiin ”pikkujouluna” mm. porsaan teurastuksella ja syömällä sekä juomalla hyvin. Tästä päivästä laskeuduttiin joulunajan paastoon, mikä päättyi vasta jouluaattona.
Nyt Lucian juhlinta on vakiintunut valon, toivon ja inhimillisyyden sanoman tuojana sekä mahdollisuutena hyväntekeväisyyteen. Huonot henget ja pirut ovat painuneet unholaan. Lucia kruunataan juhlallisuuksin ja kruunajaisia seuraa joulukonsertti sekä juhlakulkue. Kyytipoikana nautitaan luciapullaa ja piparkakkuja. Lucian mukana kulkee seurue, mikä koostuu neitojen lisäksi usein tontuista ja piparipojista. Monissa kouluissa, päiväkodeissa ja jopa kodeissa on omat lucia-kulkueet, jotka kulkevat tuomassa iloa ja valoa laulaen Santa Lucia –laulua. Lucian punainen nauha vyötäisillä symbolisoi marttyyriyttä, kruunu symboloi lupausta valosta ja jostain suuremmasta joulun alla. Valkoinen puku symbolisoi puhtautta ja pyhyyttä.
Lucia-tradition sanoma valosta, toivosta ja inhimillisyydestä, on aina ollut tärkeä erityisesti meillä Pohjolassa pimeän keskellä eläville. Nyt koronan myötä, jos koskaan, Lucian sanoma on tärkeä meille jokaiselle suomalaiselle. Lucia tuo toivoa ja valoa pimeyden keskellä, inhimillisyyttä ymmärtää toisiamme ja sen myötä voimaa kestää poikkeuksellisia oloja ja eristäytyneisyyttä. Vielä jaksamme noudattaa turvallisuusohjeita ja määräyksiä ja hoitaa oman osuutemme turvaväleistä, eristäytyneisyydestä ja käsienpesusta. Lucian tuo toivoa paremmasta huomisesta, ehkäpä toivoa toimivasta rokotteesta, jonka myötä voimme järjestäytyä uudenlaiseen normaaliin elämään. Lucian sanoma tuo myös toivoa, että koronan myötä olemme ehkä oppineet jotain yhteisöstämme ja tavasta elää ja toimia ja ymmärtää toisiamme paremmin. Ehkäpä tämä hiljentyminen ja tahdin hidastuminen on auttanut meitä näkemään arjessamme oleellisen epäolennaisten seikkojen keskellä.
Monissa paikoissa on pohdittu kuumeisesti miten Lucia voidaan poikkeusoloista huolimatta järjestää. Suunnitelmat ovat ehtineet muuttua, sillä viranomaisten ohjeistukset turvaväleistä ja yleisömääristä ovat ehtineet muuttua jo monta kertaa matkan aikana. Lisäksi on uutisoitu ilman tieteellistä näyttöä, että kuorossa laulaminen lisäisi tartuntariskiä, joten harjoitusten järjestäminen sääntöjä noudattaen turvallisesti luciakuorolle on ollut haasteellista.
Meillä Kauniaisissa olen huomannut, että Lucia-tradition toteutuminen tänä vuonna on ollut kaikkien yhteinen huolenaihe ja ratkaisua on pohdittu yhdessä niin kaupungin viranomaisten, seurakunnan kun järjestävän oppilaitoksen osalta. Erityisen hienoa on ollut todeta se valtava yhteinen tahto ja ymmärrys, että tradition toteutuminen näinä aikoina on ehkä tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin. Sanoma valosta ja toivosta on tärkeää saattaa perille. Järjestelyt on nyt turvattu ja turvallisesti järjestetty yhteisen tahtotilan ja yhteisen toiminnan johdosta. Suunnitelmalla on varasuunnitelma ja varasuunnitelmalla varasuunnitelma ja vielä perimmäisenä on äärimmäinen varasuunnitelma.
Nyt on työt tehty turvallisesti ja laskeudumme hiljaisuuteen uhmaamatta koronaa, tuota tämän ajan pirulaista. Jäämme odottamaan sunnuntaita 13. joulukuuta, jotta saamme kuulla Lucian sanomaa ja todistaa, että korona ei voita, vaan voiton saa sanoma valosta, toivosta ja inhimillisyydestä ja sen myötä paremmasta huomisesta.
Hyvää Lucian päivää sekä kolmatta adventtia!
Satu Roberg,
Kauniaisten musiikkiopiston rehtori