Ralf Holm, joka toimi 34 vuotta terveyskeskuslääkärinä Kauniaisissa, vietti lapsuutensa ja nuoruusvuodet Granissa. Hän kuvailee artikkelissa alla minkälaista oli elää kaupungissa 1950 -ja 1960-luvuilla.
Ollessani 1-vuotias muutti perheemme Lielahdesta Tampereelta Kauniaisiin vuonna 1951. Lapsuudenkotini oli Pohjoisen Heikelintien mäessä nykyisen päiväkodin alapuolella – silloin osoitteemme oli Heikelintie 8. Tien toisella puolella oli tri Törnrothin huvila ja naapurissa puutarhamme takana oli Rinteen perheen huvila.
Kotimme sijaitsi ihan Gallträskin vieressä. Se järvi olikin todellinen lapsuuteni helmi. Muistan jokakeväisen soutuveneemme siirto-operaation melkein koko suvun voimin: käsipelillä veneemme vedettiin ja työnnettiin hiekkatietä mäkeä alas ankkuripaikalle mattojen pesulaiturille. Samalta laiturilta polskahdettiin uimaan ja ongittiin ahvenia ja särkiä, myös haukia uisteltiin! Talvisin siellä hiihdettiin ja otettiin leppoisasti aurinkoa.
Lähin kauppamme oli Hagströmin kauppa Vanhalla Turuntiellä, minkä lähellä oli myös Helsingin bussien pysäkki. Itse muistan sen lähinnä hyvänä karkkikauppana, mutta kai sieltäkin sai ”kaikkea”. Pääasiassa perheemme käytti kuitenkin parin mäen takana sijaitsevan Granin keskustan kauppoja: Varuboden (Varucca) ja Mjölkcentralen olivat tärkeitä: maitotonkasta siihen aikaan kauhottiin maidot omiin kannuihin. Samassa talossa oli naisväen suosima kangaskauppa ja ihan vieressä legendaarinen 2 sisaruksen pitämä paperikauppa. Sen vieressä toinen legendaarinen yrittäjä-suutari (vähän pelottavanoloinen isokokoinen Onni-mestari) hoiti kunnialla granilaisten jalkineita. Asematien toisella puolella houkutti Hougbergin leipomo-konditoria-kauppa munkeillaan. Samalla mäella löytyi vielä Nemlanderin laadukas lihakauppa pelastaen monet grillijuhlat.
Radan yli päästiin puomien välistä vanhan leffateatterin taloon (”Leffa-Erkki”), missä mm. kaikki Tarzanit katsottiin. Muistamani ensimmäinen leffani oli kuitenkin Afrikan tähti, mikä vieläkin sykähdyttää. Samassa talossa oli myös toinen lihakauppa ja pahamaineinen paikallinen kapakka Rälssin Kellari (jonka uljaana jatkajana toimivat myöhemmin pubi Pedro ja hienompi ravintola Gancia Tornitalossa). Siihen aikaan oli Alko siinä vieressä matalassa puurakennuksessa. Vielä yhden ravintolan muistan hämärästi: Siesta siellä Työväen Akatemian seudulla tien toisella puolella ylhäällä metsäisellä kukkulalla.
Apteekista juna-aseman vieressä ostettiin apteekin omat salmiakit pienessä paperipussissa- aijai kuinka ne maistuivatkin! Tulevina vuosina sain työssäni vielä pitkään tehdä yhteistyötä saman apteekkarin kanssa.
Ja tietenkin oli Kauniaisissa myös oma Elanto kauppalan ainoalla rautakaupallaan silloisen urheilukentän vieressä. Sieltä lähtivät myös busat Hesaan, Mankkaan ja Westendin uimarannan kautta.
Omakotitalossamme ei ollut saunaa eikä suihkua, ja kaivokin oli usein tyhjä kesäisin, kunnes Granin VPK:n säiliöauto taas täytti sen (eikä kannettu vesi kauaa kaivossa tosiaan pysynyt). Tämän takia kävimme perhesaunassa joka keskiviikko nykyisen uimahallin paikalla olleessa yleisessä saunassa. ”Bastutanten” miehensä kanssa piti huolen, ettei Jaffa loppunut kesken.
Kävin uimakouluni saunan ja urheilukentän välissä olleessa hiekkakuopassa. Kerran suorittaessa uimamerkkiäni menetin uskoni ja kokeilin pohjaa, mihin en yltänytkään – vajosin pari kertaa pinnan alle, mutta uimakouluni-opettajani riuskasti minut pelasti. Vieläkin tapaan sen aikaisia tuttuja, jotka tapauksen hyvin muistavat!
Elävästi näen vanhan Granin keskustan silmissäni – vanhoista rakennuksista lienee Varuboden ainoa paikallaan säilynyt. Onneksi kuitenkin kaupungin Kulttuuritoimi on ollut aktiivinen, ja sen arkistoista löytyykin paljon kuvia myös -50-luvulta.
RALF HOLM