Tällä artikkelilla aloitamme uuden kirjoitussarjan Kaunis Granissa. Kerromme eräitten rakennusten historiasta. Talot on aikoinaan rakennettu palvelemaan, kuten esimerkiksi asematalo, kylpylä Bad Grankulla ja tietyt koulut jne. Jotkin talot kuten esimerkiksi Villa Junghans ovat olleet vuosikymmeniä yleisessä käytössä.
Yksi ensimmäisistä yleishyödyllisessä käytössä olleista taloista on vanha koulurakennus Asematie 9-11:ssä. Se on hiljattain käynyt läpi perusteellisen ja hyvin näkyvän remontin, jotta se voitiin avata syksyllä 2022 uudelleen nuorisotalona. Se rakennettiin 1909 Kauniaisten yhteiskouluksi (Grankulla samskola) muutamien vanhempien joulukuussa vuonna 1906 tekemän päätöksen mukaisesti.
Tontin lahjoitti Ab Grankulla, joka omisti suuria maaalueita. Paikka oli hienosti valittu lähelle laakson alaosissa kasvavaa keskusta. Rakennuskustannuksista ja myöhemmin kunnossapidosta vastasi ennen muuta vanhempainyhdistys, joka sai tukea kunnalta. Yhteistyö toimi näin kymmenien vuosien ajan. Rakennuksen historiasta on hyvin kirjoitettu tarina teoksessa Grankulla samskola (1907–1957). Kirjassa myös kerrotaan, miten ja miksi Kauniainen perustettiin vuonna 1906.
liian ahtaaksi. Yksi luokista sai jo vuonna 1919 lisätiloja naapurihuvilasta Odenvallista. Tilat ovat sen jälkeen kuuluneet suureen ruotsinkieliseen koulukokonaisuuteen, jossa sijaitsivat ruotsalainen yläaste ja lukio.
Teoksessa on paljon tietoja aikakauden ideologiasta, sosiaalisesta ja kulttuurillisesta toiminnasta, ja siinä on vahva ripaus ”vihreätä ajattelua”. Koulun rehtori Magnus Hagelstam kirjoitti kymmenien vuosien ajan koulun vuosikertomuksen, joka jaettiin kevätlukukauden lopussa. Julkaisussa oli paljon tilastollisia tietoja, jotka puuttuvat muista teoksista, muun muassa huoltajien ammateista. Tilastoista käy ilmi, että moni vanhempi oli maanviljelijä ympäristön kunnissa.
Vuosikertomusten tarinoissa ja esseissä kerrotaan luonnontutkimuksista, urheilusta ja käsitöiden opetuksesta sekä käytännön rakennustöistä. Vanhemmat koululaiset muun muassa rakensivat urheilumajan koulun pihalle, josta se siirrettiin myöhemmin etelään päin.
Koulu noudatti suhteellisen radikaalia ajatustapaa, jonka laativat yhdessä opettajakunta ja vanhemmat. Ajatukselliset ja käytännölliset asiat oli määrä yhdistää.
Kauniaisten yhteiskoulu (samskola) aloitti lähellä rautatietä vuokratiloissa 11 oppilaan voimin syksyllä 1907. Jo vuonna 1916 koulusta valmistuivat ensimmäiset ylioppilaat, neljä nuorukaista. Tuolloin oppilasmäärä oli 264 (133 poikaa ja 132 tyttöä). Suuren punaisen talon arkkitehti oli vuonna 1909 Werner Aspelin. Jo vuonna 1912 taloa laajennettiin. Arkkitehti Alarik Tavaststjerna piirsi rakennuksen. Tavaststjerna oli suunnitellut Kauniaisiin useita huviloita, ja hän myös asui Kauniaisissa. Nyt kouluun saatiin juhla-voimistelusali. Siitä tuli tärkeä paikka koko yhdyskunnalle. Siellä oli tilaa kunnallisille kokouksille, kulttuuri-rientoja yleisölle ja tilat metodistiseurakunnan jumalanpalveluksille ja kokoontumisille aina vuoteen 1917 asti, jolloin seurakunnan uusi kirkko oli valmiina rautatien toiselle puolella.
Koulurakennus oli kokenut Suomen rauhattomat ajat, jolloin koulunkäynti oli keskeytetty. Talvella 1918 punaiset käyttivät rakennusta sairaalana, ja sen läheisyydessä Villa Odenvall toimi tovin heidän päämajanaan. Keväällä valkoiset sulkivat punaisia vankeja koulurakennukseen, muiden muassa Ivar Lassyn, jonka kirjeet vankeusajalta ovat säilytetyt Suomen kirjallisuuden seuran arkistossa. Lassy vetoaa rehtorinperhe Magnus ja Lilly Hagelstamin kautta, jotta hänet vapautettaisi. Hagelstamit olivat huolehtineet Lassyn pikkuveljistä Bakusta. Veljet olivat koulussa oppilaina. Baku oli yksi alueista, josta perheet lähettivät oppilaita kotimaahan Kauniaisten yhteiskouluun. Koulu oli 1910-luvun alussa rakennuttanut kaksi oppilaskotia, ensimmäiset sisäoppilaitokset Suomessa. Se toimi kotina monelle oppilaista, jotka saapuivat eri puolilta Suomea, jossa ruotsinkielisiä kouluja ei ollut. Oppilaskodit olivat olemassa aina 1970-luvulle Oppilaskodintiellä, jossa Granhultsskolan nykyisin on.
Sotavuosina 1940-luvulla koulun arki häiriintyi monella tavalla. Syksyllä 1939 rakennus oli ajoittain varattu rintamalle lähettämistä odottaneille varusmiehille. Koulunkäynti päättyi täysin 2. joulukuuta talvisodan ajaksi. Koulurakennus annettiin AB Strömbergin (Pitäjänmäki) käyttöön toimistoksi. Virkailijat saivat ruokaa oppilaskodin keittiöstä.
Rauhan (talvisota) jälkeen maaliskuussa 1940 koulutyöt alkoivat jälleen riisutussa muodossa. Ylimpien luokkien oppilaiden ei kuitenkaan tarvinnut käydä koulua loppuun. He saivat päättötodistuksen asetuksella ilman koetta 31. toukokuuta 1941.
Jatkosodan 1941–44 aikana koulu toimi niin hyvin kuin pystyi. Viisi miesopettajaa oli kutsuttu sotapalvelukseen. Ylioppilaskokeita ei keväällä 1942 voinut ajatellakaan. Kutsun kokeeseen sai 13 nuorukaista luokilta 7-9. Seitsemän oppilaista oli ysi-luokkalaisia. He kaikki saivat kuitenkin yo-todistuksen päätöksen mukaisesti.
Kesällä 1942 oli maan koululaisista 15-vuotta täyttäneillä lain määräämä työvelvoite. Se pantiin täytäntöön muun muassa maanviljely- ja puutarhatöissä. Nuoremmat koululaiset keräsivät paperia. Lisäksi maan koulujen välillä järjestettiin kilpailu, jossa haastettiin oppilaita keräämään vaatteita ja taloustavaroita Karjalan evakoille.
Grankulla samskola voitti kilpailun keräämällä yli 10 000 esinettä. Ensimmäisen suuren Helsingin-pommituksen jälkeen 6. helmikuuta 1944 järjestettiin iltapäiväopetusta Helsingin kouluille Kauniaisten yhteiskoulussa alkaen 22. helmikuuta aina lukuvuoden loppuun. Oppilasmaksuja tai opettajien palkkoja ei voitu maksaa koulun kassasta. Se ei tullut kyseeseen.
198 oppilasta 15:stä ruotsinkielisestä koulusta ja kaksi suomenkielistä saivat opetusta yhdeksältä opettajalta kymmenessä aineessa.
Yhteiskoulu oli jo vuonna 1919 vuokrannut kunnalta tiloja Villa Odenvallista. Kaksikerroksinen huvila oli arkkitehti Alarik Tavaststjernan piirtämä. Odenvallin perhe hylkäsi huvilan sisällissodan alussa 1918 ja kunta lunasti sen. Kun koulu myöhemmin osti huvilan, siihen lisättiin kolmas kerros. Kolmannen kerroksen piirsivät 1940-luvulla Eva ja Hilding Ekelund täyttämään yhteiskoulun lisääntyneitä tilatarpeita. Tilaa tarvittiin lisää uusien pakollisten opetusaineiden takia. Uutta alettiin rakentaa vanhan koulupihan ympärille.
Fysiikan- ja kemianopetukseen rakennettiin paviljonki 1950-luvulla. Arkkitehti Claes Tandefelt piirsi sen. Nykyisin paikalla on kunnan täysin rakennuttama Uusi paviljonki, joka avattiin 2002.
Peruskoulun tulon jälkeen vuonna 1977 vanha koulurakennus siirtyi kunnan omistukseen, ja samalla tavalla kävi koulun muille rakennuksille. Grankulla samskola muuttui nuorisotaloksi. Alimpaan kerrokseen tuli kahvila, tila diskolle ja biljardin peluulle. Ylempään kerrokseen tuli balettistudio, askartelutilat koottaville lennokeille ja Kauniaisten taidekoulu lapsille ja nuorille.
Vanha vahtimestarin asunto kellarissa oli talon vanhinta osaa, ja sinne rakennettiin kokoustilat. Nuorisotoiminta sai työhuoneen, ja urheilu sekä kulttuuri saivat myöhemmin omat tilansa.
Vanhassa juhlasalissa järjestettiin teatterinäytäntöjä lapsille, kokouksia, markkinoita, soittoiltoja, opetusta, esityksiä ja niin edelleen, samassa hengessä kuin sata vuotta sitten. Mutta vanha rakennus alkoi osoittaa vanhenemisen oireita, oli liikaa halkeamia ja muita ongelmia.
Kauniaisten poliitikoille ja virkamiehille oli varmasti vaikeaa muutama vuosi sitten päättää vanhan puisen koulukiinteistön kalliista ja täydellisestä remontista. Mutta miksi ei vanhaa rakennusta voida arvostaa sen pitkällä ja perinteikkäällä paikallishistoriaa? Talo otti vastaan nuoria jo vuonna 1909 ja toimii samassa tehtävässä myös jatkossa.
CLARA PALMGREN
PS. Hyvä lukija. Kuulen mielelläni teistä. Te voitte antaa tietoja kaupungin historiasta, ja antaa pientä tai isoa apua omalta osaltanne kaupungin arkistoon Villa Junghansissa. Jo muutama pitempi tai lyhyempi rivi dokumentoidaan tarkasti ja voi merkitä uutta tietoa. clara. palmgren@kolumbus.fi
KÄÄNNÖS: JUHANI HEIKKILÄ