Kauniaisten evankelis-luterilainen kirkko vihittiin käyttöön syksyllä 1983. Sen piirsi arkkitehti Kristian Gullichsen ja se kuuluu hänen tärkeimpiin töihinsä. Se on tunnettu myös ulkomailla.
Kirkko remontoitiin vuonna 2022 ja avattiin pyhäinpäivänä. Remontin aikana useita tehtäviä järjestettiin tilapäisesti Metodistiseurakunnan kirkon tiloissa Kirkkotiellä. Se oli rakennettu jo 1917. Miten kauniaislaiset selviytyivät vuoteen 1983 asti ilman oman seurakunnan kirkkoa?
Kun Kauniainen perustettiin 1906, suurin osa uusista asukkaista oli ruotsinkielisiä. He kuuluivat joko johonkin helsinkiläisistä seurakunnista tai Espoon ruotsinkieliseen seurakuntaan. Tarve omasta paikasta jumalanpalveluksia varten kasvoi vähän kerrassaan suuremmaksi. Kuten niin usein tällaisissa kysymyksissä, kauniaislaiset alkoivat itse hoitaa asiaa.
Jumalanpalveluksia järjestettiin ensin Grankulla samskolan juhlasalissa, ne jatkuivat muutamia vuosia VPK:n talossa, mutta siirtyivät 1920-luvun puolivälissä Metodistiseurakunnan kirkkoon. Niitä oli kerran kuussa, ja Espoon seurakunta maksoi luterilaisesta jumalanpalveluksesta 300 markkaa kerta.
Kauniaisissa pidettiin suomen- ja ruotsinkielisten kokous 28. lokakuuta 1926. Kokouksessa päätettiin perustaa kummallekin oma yhdistys. Yhdistysten tärkein tavoite oli saada seurakuntakoti Kauniaisiin, ja myöhemmin perustaa omat seurakunnat. Kirkkoyhdistykset ostivat tontin, jossa oli suuri huvila Bredantie 6:ssa. Se oli 1920-luvulla toiminut Tilly Soldanin lastenhoito-opistona. Piispa Max von Bonsdorff vihki kirkon 2. lokakuuta 1932. Alussa jumalanpalveluksia pidettiin joka toinen sunnuntai ruotsiksi ja joka toinen suomeksi, kunnes palveluksia alettiin pitää suomeksi ja ruotsiksi joka sunnuntai.
Tämä tapa jatkui vuoteen 1961, jolloin uusi seurakuntakoti valmistui Kavallintie kolmeen tontille, jonka yhdistykset olivat ostaneet tulevaisuuden kirkon rakentamiseen. Piispa Martti Simojoki vihki tilapäisen kirkon kirkkosalin 22. 5. 1961. Tontilla oli ollut huvila, Villa Grankulla, jonka portinpylväät toimivat nykyisin kivipenkkeinä kaariportin vieressä.
Kysymystä omasta kirkkorakennuksesta käsiteltiin eri tasoilla eri vuosina. Se on tarina, joka on kirjattu tarkasti muun muassa Kauniaisten kirkon historiikkiin, jonka Kaunaisten seurakunnat julkaisi 1995. Kyseessä on pitkä tarina ja monien komiteoiden työn tulos.
Sotavuosien jälkeen 1940-luvulla kaupungin väkiluku kasvoi nopeasti, erityisesti 1960-luvulla. Oman kirkon tarve kasvoi koko ajan. Kauniaisista tuli kaupunki vuonna 1972, ja luonnollisena kohteena nähtiin oman kirkon rakentaminen. Vuonna 1978 aloitti erityinen kirkkorakennuskomitea työn, joka alkoi arkkitehtikilpailulla. Kristian Gullichsen voitti kilpailun ehdotuksellaan ”Itkumuuri”.
Hän tunsi kaupungin hyvin, koska oli kirjoittanut ylioppilaaksi 1951 Grankulla samskolasta, ja tunsi maaston ja Kauniaisten keskipisteen sijainnin. Hän on itse selittänyt näkemystään kirkosta seuraavilla sanoilla: linnoitus, jossa massiivinen sisääntulofasadi ”itkumuuri” ja punatiiliseinän suunta kohti etelää viimeistelivät puolustusmuurin maailmaa kyllästävää kaupallisuutta ja kaikkia ajan kauheuksia vastaan.
Piispa Samuel Lehtonen vihki Kauniaisten kirkon 27. 11. 1983. Gullichsensin arkkitehtuuri sisältää paljon ajatelmia ja symboleita. Alttari on käännetty kohti länttä, jonne aurinko laskee, eikä itään. Neljä pylvästä kirkkosalissa symbolisoivat neljää evankelistaa ja kolmijakoinen valoaukko alttarin yläpuolella kolminaisuutta. Gullichsen suunnitteli urkujen julkisivun ja Veikko Virtanen Ky urut.
Kirkkosali on sisustettu muun muassa akateemikko Bertel Gardbergin alttariristillä, Raimo Puustisen lasimosaiikilla ”Jakobin tikapuut”, joka on kastemaljan yläpuolella, Marika Mäkelän sinisävyisillä maalauksillla ja Lennart Segertrålen maalauksella ”Armeliaisuus”. Muissa tiloissa on muun muassa Eeva Renvallin, Kuutti Lavosen ja Carolus Enckellin töitä.
Yhteistyö Kauniaisten kaupungin, lukuisten yhdistysten ja konserttien järjestäjien kanssa on tarjonnut useita upeita elämyksiä Kauniaisten kirkossa. 1900-luvun kaksikymmentä viimeistä vuotta järjestettiin kirkossa kaupungin itsenäisyysjuhla itsenäisyyskahvituksineen. Kauniaisten musiikkiopisto on järjestänyt kirkkosalissa useita konsertteja nuorien oppilaiden avulla.
Kauniaisten kansainvälinen musiikkiviikko on tarjonnut vanhan kirkkomusiikin konsertteja. Kirkkosali on ollut pidetty konserttisali, jossa on 250 paikkaa, ja johon voidaan vielä lisätä sata paikkaa viereisestä seurakuntasalista.
Tiettyjen rakentamiseen liittyvien muutosten takia ovat osa kirkon toimistoja olleet sijoitetut eri paikkoihin Kauniaisissa. Eräässä vaiheessa 1970-luvun alussa osa kansliatiloista sijaitsi huvilassa ”Klostret” Kavallintie 12:ssa. Myöhemmin seurakuntien kanslioita löytyi niin kutsutusta keltaisesta talosta Thurmannin aukiolta numerosta 1, kun Espoon nimismiehen konttori oli muuttanut pois.
Kesällä 1982 vuonna 1961 rakennettu vanha seurakuntakoti rakennettiin kokonaan uudelleen samaan aikaan kuin uusi kirkko oli valmistumassa. Tuolloin järjestettiin muut kirkolliset tehtävät ja jumalanpalvelukset Vallmogårdissa. Helsingin tuomikapitulin luvalla Vallmogårdissa toimitettiin myös ehtoollinen. Huvila oli nimetty kulttuurikeskukseksi keväällä 1982 ja sitä voitiin tilapäisesti käyttää kesäkuukausina.
Kauniaisten kirkko sai kolumbaarion vuonna 1998 uurnahautauksille. Niiden tilat ovat kirkon alla. Sisäänkäynti on Helsingintieltä. Kolumbaarion on piirtänyt Kristian Gullichsen, ja siinä on tilaa 500 haudalle, jotka kaikki ovat kauniaislaisille.
Seurakunnilla ei ole omaa hautausmaata. Kauniaisten hautausmaan omistaa ja sitä hoitaa kaupunki. Hautausmaa sijaitsee Bembölentiellä paikassa, jonka konsuli Frans Stockmann lahjoitti Kauniaisille 1920. Se vihittiin kesäkuussa 1927. Piispa von Bonsdorff vihki hautausmaan.
Kauniaisten keskustasta (Kauniaistentie 11) löytyy seurakuntien yhteinen tila Sebastos vuodesta 2009. Seurakunnat haluavat siellä tarjota helposti saavutettavia tiloja lapsi- ja perhetoimintaa, kastetilaisuuksia, kuoroharjoituksia ja monikulttuurisia kokoontumisia varten.
CLARA PALMGREN
CLARA.PALMGREN@KOLUMBUS.FI
KÄÄNNÖS: JUHANI HEIKKILÄ
Lähteitä:
Grankulla, Minnesskrift med anledning av köpingens 25-årsjubileum. Kirjoittanut Rudolf Rannikko 1946.
Kirkko Kauniaisissa. Kirjoittanut Jukka Erävuori 1995.
Kuvia Kauniaisten paikallishistoriallisesta arkistosta Villa Junghansissa.