Kun Villa Junghans osoitteessa Leantie 4 vihittiin vuonna 1986 kunnalliseen käyttöön, oli Kauniaisissa 7 769 asukasta. Nykyisin meillä on yli 10 000 asukasta. Eikä monella heistä ollut harmainta aavistusta huvilan historiasta.
Useimmilla Kauniaisten huviloista on menneisyys ja historia. On tapahtumia perheistä, jotka voivat johtaa uusiin löytöihin. Näin on myös ollut Villa Junghansin kohdalla. Sen historia alkaa noin vuonna 1915. Suullisen tiedon perusteella 17. tammikuuta 1996 Ville Noschisin (nuor.) kotona Helsingissä kerrottiin, että huvila suunniteltiin Wilhelm Noschisin (vanh.) perheelle. Noschis oli tunnettu ravintoloitsija. Hänet oli valittu 1910-luvun lopussa Bad Grankullan johtajaksi. Huvila nimettiin Villa Lee’ksi. Pääsisäänkäynti ja kaunis portaikko verannalle antoi etelään. Taloon saavuttiin kivisen portin kautta. Huvilaan kuului talli ja hevonen, puutarhurin asunto (on edelleen olemassa) ja puutarha.
Lähelle rakennettiin useita huviloita noina aikoina. Kauniaisten kaupungintalossa on suuri piirretty kartta vuosilta 1924–27. Se on ripustettu teknisen osaston käytävän seinään. Kartta on luotettavin dokumentti sen aikaisesta rakennustilanteesta Kauniaisissa. Vuonna 1924 Kauniaisissa oli 1 568 asukasta. Kaikki asuivat joko pienessä tai suuressa talossa, jotka lähes kaikki olivat rakennetut puusta.
Villa Leen kivinen fasadi oli rapattu samalla tapaa kuin Janne Thurmanin suuri huvila (nykyisin Villa Wulff) Yhtiöntiellä numerossa 22. Se rakennettiin samaan aikaan kuin Villa Lee.
Villa Leen seuraavat asukkaat olivat Junghansin perhe. He ostivat sen vuonna 1927. Franz Junghans oli saksalainen liikemies, ja hänen vaimollaan Karin Åbergilla oli juuret Kauniaisissa. He lisäsivät huvilaan suuren huoneen (nykyinen kirjasto) ja rakennutti terassin lisärakennukseen. Keittiö oli kellarissa ja ruoka-annoksia kuljetettiin ruokahissillä, joka oli tehty neliskulmaiseen putkeen seinän sisään.
Ruokalajit tuotiin esille seinässä olleen luukun kautta nykyisessä keittiössä, joka silloin oli nk. tarjoiluhuone. Tämä järjestelmä oli olemassa vielä kun Kauniainen 1970-luvulla pohti, mitä huvilalle piti tehdä. Tarjoiluhuoneessa oli myös numerotaulu, jonka avulla nähtiin, jos joku makuuhuoneitten kerroksessa huoneessa numero 2 tarvitsi apua. Kulmahuoneessa, jossa on tätä nykyä kaupungin paikallishistoriallinen arkisto, oli aikoinaan miesten salonki.
Junghansin perheen tytär Aino aloitti Grankulla samskolanin ensimmäisen luokan vuonna 1935. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1944. Hänen luokkatovereitaan olivat muun muassa Birgitta Enckell-Parland (sittemmin taiteilija) ja Åke Almark (myöhemmin Kauniaisten kaupunginjohtaja). Aino Junghansin ylioppilas-aine on taltioitu niin kutsuttuun koulumuseoon Villa Odenvallin kellarikerroksessa. Aino Junghans kirjoitti aineen otsikolla ”kunnioita isääsi ja äitiäsi”. Hän ei osannut arvata kohtaloa, jonka häntä odotti toukokuussa 1945.
Junghansin kolmihenkinen perhe muutti Kauniaisista Rügenin saarelle syksyllä 1944. Franz Junghans aavisti, että Saksa häviää sodan ja ymmärsi, mitä heille saattoi tapahtua. Hän ampui perheensä toukokuussa 1945. Cartziztin tilan, jossa perhe oli asunut, puutarhuri oli saanut tehtäväkseen perheen hautaamisen puutarhaan sille valitulle paikalle. Karin Junghansin perhe Kauniaisissa sai vasta muutamien vuosien kuluttua tietää heidän kohtalostaan.
vuonna 1930.
Suomen ja Neuvostoliiton rauhanneuvottelujen aikana syksyllä 1944, kun jatkosota päättyi, päätettiin, että kaikki saksalaisten omaisuus Suomessa annetaan neuvostoliittolaisille. Saksa hävisi sodan. Ja niin sitten kävi hävinneelle Villa Junghansille ja muutamille muille saksalaisten omistamille huviloille. Esimerkiksi Villa Annebergille (purettu, Helsingintie 5–7). Talon omistajaperhe oli silti saanut vuokrata muutamia huoneita vanhasta kodistaan.
Villa Junghansin tulevaisuus oli olla noin 25 vuotta venäläisten omistuksessa. Tuohon aikaan huvilaa vahdittiin salaperäisen innokkaasti. Talo kiinnosti ja uteliaat pikkupojat tiirailivat aidan yli. Myöhemmin neuvottelujen tuloksena venäläiset saivat toisen tontin Kauniaisissa, Kavallintien pohjoisesta päästä.
Kauniaisten piti tämän jälkeen päättää, mitä tehdä rappeutuneelle Villa Junghansille. Huvila oli surullinen näky. Tilapäinen suojapeite peitti katon. Jos huvila purettaisi, tontille voisi rakentaa kaksi kolmikerroksista asuintaloa. Olisiko huvilaa mahdollista kunnostaa muille siitä kiinnostuneille ryhmille?
Tämän ja pitkällisen jahkailun jälkeen ratkaisu tuli odottamattomalta taholta. Kauniaisten eläkeläiset järjestivät 1. joulukuuta 1979 mielenilmaisun yhdessä ympäristönsuojelijoiden kanssa. Runsaslukuinen demonstraatio järjestettiin huvilan portailla.
Haluttiin säästää sekä huvila että luontoa. Suomenkieliset ja ruotsinkieliset eläkeläisjärjestöt laativat maaliskuussa 1981 adressin, jonka oli allekirjoittanut 845 kauniaislaista. He antoivat sen Åke Almarkille. Toiveena oli, että valtuutetut päättäisivät lopullisesti Villa Junghansin kokonaisuuden säilyttämisestä. Ensimmäinen lausunto saatiin kesäkuussa: Villa Junghans remontoidaan ja sitä käytetään sen jälkeen ennen muuta palvelutalona eläkeläisille!
Huvilaan rakennettiin suuri oleskelutila, jota myöhemmin piti suurentaa. Uuden puolen ja vanhankin suunnitteli kauniaislainen arkkitehti Karl-Erik Hagner. Ilo oli katossa uuden puolen avajaisissa 24. maaliskuuta 1986.
Vuosien aikana Villa Junghans on löytänyt paikkansa. Sitä käytetään ahkerasti, ennen muuta eläkeläisten tapaamisissa, joihin saapuu 80-100 ihmistä joka tiistai. Arkena paikalla on erilaisia harrasteryhmiä. Kaikella tapaa voidaan puhua eläkeläisten nuorisotalosta. Villa Junghansia ovat käyttäneet hyväkseen myös muunlaiset ryhmät. Granin Big Band harjoittelee sunnuntai-iltaisin. Musiikkiopisto järjestää opetustunteja, perhejuhlia järjestetään viikonloppuisin ja monet kauniaislaiset yhdistykset pitävät tiloissa kokouksia ja kursseja.
Villa Junghansissa ei ole palkattua henkilökuntaa vaan eläkeläisjärjestöjen emäntäryhmä huolehtivat muun muassa tiistai-kokoontumisten kahvi ja pulla -tarjoilusta. Pöydistä ja tuoleista huolehtivat eläköityneet herrat.
Kiitollisuus tiloista ja helppous tulla paikalle on merkittävää. Kaikki voivat hyvin Villa Junghansissa!
CLARA.PALMGREN@KOLUMBUS.FI
KÄÄNNÖS: JUHANI HEIKKILÄ
Lähteitä: Paikallishistoriallinen arkisto Villa Junghansissa ja dokumentit Villa Junghansista. Kirja Glasverandor och snickarglädje, sivut 79–80, julkaistu 1988.