Päät kääntyvät ihastuksesta, kun Matti Kauppila kurvaa metallinsinisellä Pyhimys-Volvollaan Granin ostarin parkkipaikalle. Ohikulkeva mies pysähtyy, kysyy vuosimallia ja näyttää peukkua.
– Ihan normaalia, naurahtaa FM, 58-vuotias erityisasiantuntija, emeritus aikuislukion reksi Matti Kauppila Kauniaisista.
Kauppila on toteuttanut parin edellisen talven aikana pitkäaikaisen haaveensa: entisöinyt Volvo 1800 ES -mallisen Pyhimys-Volvon vuosimallia 1972. Nimensä juuri tämä automalli on saanut 1960-luvulla pyörineen, Roger Mooren tähdittämästä The Saint eli Pyhimys tv-sarjan nimestä. Siinä sir Roger esitti upporikasta seikkailijaa, Simon Templaria, joka matkusti ympäri maailmaan ryöstäen rikollisin keinoin rikastuneita ja jakaneen saaliin köyhille – oman aikansa Robin Hood.
– Siinä voisi olla mukana sekä museo- että kaikki muutkin harrastusajoneuvot. Näitä voisimme esitellä vaikkapa Grani-päivän yhteydessä kaikille kiinnostuneille.
Templarin autoksi valikoitui urheilullinen Volvon P1800 coupe-malli, joka sarjan myötä tuli tunnetuksi ympäri maailmaa. Vuosina 1961–1973 valmistettuja 1800-mallin Volvoja kutsutaan edelleen Pyhimys-Volvoiksi. Matin omistamaa ES, lempinimeltään ESSI on coupesta edelleen modifioitu ns. ”shooting break”-malli, jota valmistettiin ainoastaan kahtena peräkkäisenä vuotena 1970-luvun alussa Volvon Göteborgin tehtailla Ruotsissa – usein myös suomalaisten siirto- ja kesätyöläisten voimin. Suurin osa tämän mallin tuotannosta päätyi suoraan USA:n jälleenmyyntimarkkinoille sen korkean hinnan vuoksi.
Kauppilan kipinä autojen entisöintiä kohtaan syttyi jo hänen opiskeluvuosinaan 1980-luvulla mummulan latoon jääneestä isänisän vanhasta Fiat 125 S:stä. Vuosimallin 1971 Fiat oli seissyt kylmässä ja kosteassa ja päässyt pitkälti rapistumaan. Kauppila päätti historianopettajan budjetilla laittaa sen ajokuntoon – ja laittoikin.
Elämäntilanne vei Kauppilan sittemmin kerrostaloasumiseen ja lapsiperheen ruuhkavuosiin, käytössä ei ollut lämmintä autotallia eikä aikaa. Haave entisöitävän auton hankkimisesta kuitenkin kyti Kauppilan mielessä vuosikymmenet ja kun muut elämänkiireet antoivat myöden, päätti hän toteuttaa haaveensa. Sysäys tähän lähti hyvältä kuorokaverilta Grankulla Kammarkörin treenien kahvitauolla Kauniaisten kirkolla, kun sattumalta kaverin kanssa tuli puheeksi hänen Pyhimys-Volvo-projekti. EBay-nimisestä nettihuutokaupasta löytyi sitten lopulta tämä myynnissä ollut – Suomessa edelleen melko harvinainen – Pyhimys-Volvon ES-malli, jonka Kauppila päätyi valokuvien perusteella ostamaan syksyllä 2019.
– En halunnut niin sanottua valmista ”karkkia” eli täydelleen valmiiksi entisöityä ajoneuvoa vaan nimenomaan projektiauton – ja sellaisen myös sain, Kauppila kertoo ja esittelee kirjaa, johon hän on dokumentoinut valokuvin kaikki auton entisöintiin liittyvät tärkeimmät työvaiheet.
Kauppila tuumaa, että autoharras- ja muidenkin ajoneuvojen harrastustoiminta voidaan katsoa jakautuvan kahteen suureen koulukuntaan: joko niiden entisöijiin tai sitten niiden ”tuunaajiin”.
– Museoajoneuvojen entisöijät pyrkivät siihen, että entisöintiprojektissa auto pyritään palauttamaan lähes tarkalleen alkuperäiseen kuntoon eli sellaiseksi kuin se valmistumishetkenä on ollut. Tuunaajia ei sen sijaan juuri mikään pidättele: ajoneuvolle voi tehdä lähes mitä vaan muutoksia. Esimerkiksi niiden moottoreita sekä alustarakenteita ja jousitusta voidaan viritellä erilaisia kiihdytyskisoja varten.
Oma ESSI on niin alkuperäisessä kunnossa kuin vain voi ajatella, mutta on kuitenkin myös orastava välimuoto.
– Olen tehnyt siihen joukon pieniä lähinnä ajomukavuuteen vaikuttavia muutoksia ja lisännyt alkuperäislisävarusteena ilmastoinnin. ESSI on joka tapauksessa hyväksytty ja rekisteröity museoajoneuvo. Tämän lisäksi se on niin sanottu ”number mach” -ajoneuvo, eli kyseisen yksilön tärkeimmät osat kuten sen alusta ja kori, moottori sekä vaihdelaatikko ovat numeroiltaan edelleen täsmälleen alkuperäiset. Nämä ajoneuvon historiatiedot löytyvät usein tiedustelemalla auton valmistajien arkistoista, tässä tapauksessa sain tiedot Volvo-museon arkistosta Göteborgista, Kauppila kertoo.
Ihan mutkattomasti ei ESSI:n matka Suomeen USA:sta sujunut. Atlantin valtamerellä sekä Britteinsaarilla alkutalvella 2020 riehunut hengenvaarallinen Ciara-myrsky sekoitti viikoiksi täysin mannertenvälisen lento- ja meriliikenteen.
– Sähköpostiviesti laivanvarustajalta nostatti tuskanhien pintaan. Siinä kerrottiin, että konttirahtilaiva Casco Philippines (ja sen kyydissä oleva autokontti) on joutunut myrskyn kouriin, eikä ole päässyt useaan päivään jatkamaan matkaansa ulos manner-Euroopan satamista kohden Itämerta.
Auto kuitenkin viimein saapui Kotkan satamaan monta kuukautta luvattua myöhemmin.
– Mikä parasta – ilman suurempia vaurioita ja juuri siinä kunnossa, kun valokuvista päätellen olin sen kuvitellut olevan… tai ainakin melkein. Lähes aina ilmenee joitain yllätyksiä entisöintien aikana. ESSI:n tapauksessa paljastui Amerikassa aikoinaan teetetty surkean heikkolaatuinen takahelman peltikorjaustyö, joka oli nätisti peitetty tökerön paksulla pakkeli- ja maalikerroksella. Entuudestaan näppituntumalta tiesin, että paljon osia ja peltejä menee auton entisöinnissä täysin uusiksi. Kone oli kuitenkin käyntikuntoinen, tosin tehot olivat alakantissa, joten edessä oli myös täydellinen moottoriremontti, Kauppila kuvailee.
ESSI purettiin käytännössä täysin osiin, kaikki osat luetteloitiin tarkasti ja näistä tehtiin kunnostusarviointi. Tämän pohjalta laadittiin kokonaissuunnitelma siitä, minkä verran purettuja osia voitiin kunnostuksessa uudelleen käyttää ja mitä hankkia varaosina.
– Minulle kävi hyvä tuuri: kyseisen merkkimallikerhon eli Suomen Pyhimyskerhon kautta löytyi joukko asiantuntevia sekä muutoin mukavia automallin harrastajia, joiden kerhotoimintaan oli myös helppoa päästä itse mukaan!
Tämän uuden kaveriverkoston kautta löytyi erityisosaajat kuten huippumekaanikko, peltiseppä sekä automaalari, joista kullakin sattui projektin eri vaiheissa olemaan lähes saumattomasti aikaa työstää autoa.
– Pyrin toki itsekin tekemään entisöintiin liittyviä työvaiheita niin paljon kuin historianopettajan koulutuksella osasin. Esimerkiksi mekaanisten osien puhdistustyöt ja pienempien peltiosien hiomistyötä tein paljolti taivasalla kotitalomme takapihalla. Varaosien hankintaan kului aikaa tuntitolkulla. Kaukaisimmat osat tulivat jenkeistä. Onneksi näitä vanhojen, erityisesti Ama-Volvojen, varaosia löytyy edelleen melko hyvin ja purkuosina edullisesti esimerkiksi Saksasta ja Ruotsista, joissa myös joitain tärkeimpiä vanhempien Volvojen käyttöosista valmistetaan edelleen uustuotantona, Kauppila kertoo.
ESSI:n entisöintiprojekti valmistui ennätysajassa, reilussa 14 kuukaudessa. Huhtikuussa 2021 auto katsastettiin liikennekäyttöön ja samalla tehtiin myös museoajoneuvokatsastus. Kauppila on teettänyt autolleen myös sertifioidun kunnonja arvonmäärityksen valtuutetussa museoautojen kuntokatsastusyrityksessä ja vinkkaa muillekin museoajoneuvoharrastajille, että sellainen kannattaa kyllä loppupeleissä tehdä.
– Mikäli on aikeissa myydä museoautoaan eteenpäin, saa ostaja hyvän tuntuman siitä, missä kunnossa kyseinen auto on ja mikä sen käypä jälleenmyyntiarvo on. 1970-luvun alussa kallein myynnissä oleva Volvon malli oli juuri 1800ES. Sen hinnalla olisi voinut ostaa neljä Kupla-Volkkaria. Näin ollen tätä mallia ei tiettävästi ole tuotu kuin yksi kappale Suomeen – kaikki muut ovat päätyneet markkinoille rapakon taakse. Mikäli nyt myisin oman museoautoni, luulisin saavani sen myyntihinnalla vaikkapa uuden Volvo EX30 Single Extended Range -sähköauton, Kauppila naurahtaa ja toteaa, että oma autoni ei tällä hetkellä ole mitenkään aktiivisessa myynnissä. Kyllä siinä riittää edelleen pientä entisöitävää kuten vanhojen puskurien kromauttaminen entiseen loistoonsa.
Kauppilan Pyhimys-Volvo
- Malli: 1800 ES: Shooting break
- Väri: metallinhohtosininen
- Moottori: B20F (Boschin D-jettronic ruisku)
- Teho: 115 hv
- Valmistettu 28.4.1972 Göteborgissa (ollut kolmella omistajalla USA:ssa)
- Ajettu: 115 000 mailia
- Autossa on käytetty myös sen ajan digitaalista huipputeknologiaa – samaa, jota käytettiin ensimmäisellä miehitetyllä kuulennolla 1969 Ajomukavuutta parantavat muutostyöt:
- Autoon on vaihdettu mm. koristeellisempi, pienempikehäinen ohjauspyörä (alkuperäinen on melko isokehäinen ja vie paljon tilaa kuljettajan polvien ja ratin välistä)
- Ohjaustehostin
- Ilmastointi