Ami Aspelund, 70, vastaa muutamaan kysymykseen ennen konserttia ”Amin Albumi – 50 vuotta estradilla” Uudessa Paviljongissa 12.11.
Onnittelut hienoista arvosteluista näytelmästä ”Niin kuin taivaassa” Seinäjoen kaupunginteatterissa. Mitä projekti on antanut sinulle?
– Näyttelen roolissa Olgaa, kypsää naista, joka tukee ryhmän jäseniä ja on erityisessä asemassa yhteisössä. Musikaaliversiossa hänellä on näkyvämpi rooli. Se on suurin ja vaikuttavin musikaali, jossa olen ollut mukana; meitä on 20 näyttelijää lavalla, ja joissain numeroissa meillä on paikallinen kuoro vahvistuksena. Lisäksi orkesterissa on 12 muusikkoa – miehiä ja naisia. Meillä on upea ensemble ja taitava ja vaativa tuotantotiimi. Seuraamme ruotsalaisen musikaaliversion esitystä, joka perustuu ruotsalaiseen elokuvaklassikkoon. Tunteet menevät todella syvälle, mutta täällä on myös huumoria ja vahva yhteisöllisyys; ohjaajamme luo hahmogallerian, jossa roolien puutteet ja elämän merkityksen etsintä nousevat esiin eri tavoin. ”Elämä kantaa” on itse asiassa koko musikaalin ydin.
Sinulla on pitkä ura takanasi ja olet mukana uusissa hankkeissa ja projekteissa. Mikä inspiroi sinua taiteilijana?
– Kun on tehnyt tätä niin kauan, on vaikea lopettaa! Sanon yleensä, että tästä työstä ei voi jäädä eläkkeelle, se on veressä ja jos on saanut joitakin lahjoja, niitä on käytettävä ja jalostettava. Luovuus ei lopu, ellei siitä luovu. Mutta tietenkin pitää ottaa hieman rauhallisemmin suuremman tuotannon jälkeen ja hidastaa vauhtia. Aikaisemmin teimme suuria tuotantoja ja kiertueita joka vuosi. Olen kiitollinen siitä, että saan edelleen esiintyä sekä suomalaiselle että ruotsalaiselle yleisölle, ja sekoitan mielelläni kielillä, jotta yleisö ymmärtäisi identiteettini. Saan myös inspiraatiota muilta taiteilijoilta ja näyttelijöiltä ja saan helposti uusia ideoita ja vaikutteita. Oikeastaan on aika mukavaa saavuttaa tämä ikä, koska silloin on tarpeeksi kokemusta luodakseen jotain uutta. Niin kauan kuin ääni, pää ja jalat kestävät ja jos joku vielä haluaa kuunnella minua, jatkan jollain tavalla, ”God willing”.
Miltä ala näyttää nykyään verrattuna siihen, kun aloitit urasi? Teet yhteistyötä nuorten näyttelijöiden ja muusikoiden kanssa esimerkiksi ”Niin kuin taivaassa” -esityksessä, miltä heidän uransa alku näyttää verrattuna omasi alkuvaiheisiin?
– Minun aikanani ei ollut muuta laulukoulutusta kuin klassinen. Nuorilla on nyt mahdollisuus erikoistua erilaisiin suuntiin, mikä antaa heille hienot mahdollisuudet kehittyä. Puhuessani nuoremmille näyttelijöille syntymäpäivänäni kerroin ”ruuhkavuosistani” 80-luvulla, kun tein kaikki tuotannot ja TV-esiintymiset, joita minulle tarjottiin. Olin kolmekymppinen ja tein tärkeimmät esiintymiseni ja suurimmat päätökseni. ”Nyt TE OLETTE elämänne tässä vaiheessa ja teette elämänne tärkeimmät päätökset ja ehkä tärkeimmät roolit, joita myöhemmin elämässä voitte katsoa kiitollisuudella ja ilolla”, sanoin heille. On tärkeää tehdä oikeita valintoja myös vaikeissa tilanteissa eikä olla liian ylpeä ottamaan vastaan hyviä neuvoja. Kuunnella omaa intuitiota ja rakentaa terve itsetunto, mikä ei ole sama kuin vahva itsetunto, mitä tarvitaan myös tiettyyn pisteeseen, koska tällä vaativalla alalla voi helposti joutua jalkoihin.
Odotamme innolla konserttiasi Kauniaisissa. Onko sinulla tervehdys yleisölle?
– Toivon tietysti, että sali täyttyy ja että voin täyttää yleisön odotukset. Olen valinnut ohjelmaan joitakin teoksia vuosien varrelta ja tarjoan myös uusia levytyksiä ja numeroita. Repertuaarissa on musiikkia pääasiassa ”Niin kuin taivaassa” -musikaalista, mutta myös Lasse Mårtensonin sävellyksiä, joiden parissa työskentelin eri yhteyksissä 80-luvulla. Ohjelmassa on lauluja, sävellettyjä runoja, iskelmiä, bluesia ja vähän jazzia ja latinaa sekoitettuna. Ja muutamia showstopper-numeroita sekä suomeksi että ruotsiksi, vuorotellen muutamien valokuvien ja videonpätkien kanssa menneiltä ajoilta.
Amin Albumi – 50 vuotta estradilla Uudessa Paviljongissa 12.11. klo 17.00.