Kauniaisten kirjastossa oli keväällä vierailija pitkän matkan takaa. Islantilainen kirjastonhoitaja Pernilla Rein oli Kauniaisissa pari viikkoa harjoittelijana ja tutustui samalla suomalaiseen kirjastojärjestelmään.
Pernilla Rein työskentelee kirjastossa Ísafjördurin kaupungissa, joka on 3600 asukkaallaan yksi Islannin suurimmista.
Syy Pernillan tuloon nimenomaan Kauniaisiin oli siinä, että eräs hänen sukulaisistaan työskentelee kaupungissa.
– Halusin kaksikieliseen kirjastoon, koska halusin puhua ruotsia asiakkaiden ja henkilökunnan kanssa. Kauniaisissa tärppäsi heti ensimmäisellä yrityksellä ja kirjasto otti minut vastaan, Pernilla kertoi.
Kahden viikon harjoittelujakso oli itse asiassa pidennetty opintomatka. Pernillan työnantaja sallii henkilökunnan matkustaa ulkomaille kirjastoalan harjoitteluun kahdeksi viikoksi samalla palkalla. Matkakulut kustantaa kirjastonhoitajien ammattiliitto, joka tukee usein opintomatkoja.
– Olemme usein matkustaneet ulkomaille koko kirjaston henkilökunnan kanssa ja järjestäneet toimintaa erilaisten tempausten sekä harjoittelijoiden avulla, Pernilla sanoi ja kertoi opintomatkoista esimerkiksi Tukholmaan ja Baijeriin.
Tällä kertaa hän päätti tulla itsekseen Suomeen, jossa hänellä on myös sukujuuria.
– Äidinisäni isä Gustaf Wilhelm Rein oli merikapteeni Suomen ensimmäisellä jäänmurtajalla. Äidinisäni Henry Rein oli toimittaja ja perusti muun muassa Garm-nimisen lehden, jossa Tove Jansson ja hänen Ham-äitinsä toimivat kuvittajina, Pernilla kertoi.
Pernilla on syntyisin Göteborgita ja muuttanut edestakaisin Ruotsin ja Islannin väliä. Viimeksi hän palasi Islantiin vuonna 2005, vähän ennen maata koetellutta talouskriisiä.
– Silloin töissä oli merkillinen tunnelma. Uutislähetysten aikaan kaikki seisahtui ja kaikki odottivat lisää huonoja uutisia, Pernilla kertoo ja muistaa myös seuraavan katastrofin, Eyjafjallajökullsin tulivuoren purkautumisen, joka pysäytti Euroopan lentoliikennettä vuonna 2010.
– Jotkut kysyivät, voisiko tulivuoren päälle laittaa korkin, Pernilla nauroi.
Ísafjördurin kirjasto sijaitsee kaupungin kulttuuritalossa, jossa on paljon toimintaa. Pernillan työ on osittain perinteistä kirjastotyötä. Tämä tarkoittaa luettelointia, asiakastyötä, tiedonhakua, kaukolainatyötä, kulttuuritapahtumien järjestämistä, sosiaalista mediaa ja paljon muuta. Vakityöntekijöiden pienestä määrästä johtuen työ on vaihtelevaa. Islantilaisessa mittakaavassa on kirjaston 45 000 niteen kokoelma suhteellisen suuri.
Pernilla työskentelee myös ns. korkeakoulukeskuksessa, joka palvelee etäopiskelijoita. Keskuksessa voi suorittaa muun muassa luonnontieteiden tutkinnon. Keskus tekee yhteistyötä myös muiden korkeakoulujen kanssa, joista yksi on Tammisaaressa sijaitseva ammattikorkeakoulu Novia.
Melkein kaikki islantilaiset kirjastot ovat mukana samassa kirjastojärjestelmässä ja hakemistossa nimeltään Gegnir. Luettelointi tehdään yhteisesti, usein siten, että kansalliskirjasto luetteloi kotimaisen kirjallisuuden. Islannissa korostetaan muodollisen pätevyyden merkitystä työssä. Esimerkiksi vain koulutetut kirjastonhoitajat saavat luetteloida, mutta ei avustajat.
Pernilla ehti vierailla myös yliopiston pääkirjastossa Kaisa-talossa sekä Kirjasto 10:ssä Helsingin keskustassa. Hän kuvaili vierailuja kiehtoviksi: yhdessä paikassa oli jännittävää arkkitehtuuria ja innovatiivista ajattelua, toinen oli ”hipsteriluola” mustine huonekaluineen.
Mutta miltä vaikutti Kauniaisten kirjasto islantilais-göteborgilaisten silmälasien takaa katsottuna?
Pernillan mielestä kirjasto sijaitsee hyvällä paikalla keskellä kylää. Granipäivän aikana kirjasto näkyi tavalliseen tapaan ihmisvilinän keskellä kirjakärryineen ja karnevaalivaatetuksineen. Pernilla ei epäröinyt pukeutua folioperuukkiin ja muovikukkiin, vaan oli mukana jakamassa poistokirjoja kauniaislaisille.
– Sen huomaa, että tällä kirjastolla on hyvät resurssit, joiden avulla on hyvät mahdollisuudet kehittää kokoelmia. Asiakkaat tulevat tänne mielellään ja näyttävät viihtyvän kirjastossa. Myös henkilökunta näyttää viihtyvän täällä, Pernilla totesi.