Tuomas Wäinölä, Anssi ja Ville Kela ovat pääesiintyjiä 110GraniPartyssa 29.10.
Kaunis Grani tapasi trion Mäntymäen koulussa, jossa muusikot juttelivat lapsuutensa ja nuoruutensa Granista.
Tuomas, Anssi ja Ville. Upeata, että pääsette paikalle juhlimaan Grania! Mitä yleisö voi odottaa teidän keikalta?
Emme ole vielä miettineet biisilistaa, mutta on selvää, että Nummela-kappale on ainakin pakko soittaa, koska sen ensimmäinen säkeistö kertoo Kauniaisista.
Tämä on meille ikään kuin tuhlaajapoikien kotiinpaluu!
“Nämä kadut kaupungin, huvilat ja puutarhat
Kävelytän koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmat
Tuosta ojasta me silloin fillareita naarattiin
Jälkeen vedonlyönnin jossa jälleen hulluus punnittiin
Koulussa kavereiden kanssa me tytöt jaettiin
Ne kiljui välitunneilla kun niitä takaa ajettiin
Ja kun faijan bändi soitti vein kaikki katsomaan
Kuunnellessain tunsin poltteen – mun piti päästä soittamaan”
Nummela-biisin ensimmäinen säkeistö kertoo Anssi Kelan lapsuuden Granista. Biisi syntyi, kun Kela oli kuunnellut Bruce Springsteenin My Hometownia.
Kertokaa lapsuudestanne ja Granin ajoistanne!
ANSSI Alkuvuonna -84 muutettiin veke Granista, mutta skideinä asuimme kahdessa paikassa Urheilutiellä.
Syntymäkoti oli vissiin Oulunkylässä ja sitten vuonna -76 muutettiin Urheilutielle ensin yhteen kerrostaloon ja sitten toiseen. Jälkimmäinen oli Urheilutie 15 C 12.
Itse asiassa Nummela-biisin eka säkeistö on Granista, toka Vihdin kirkonkylästä ja kolmas säkeistö on Nummelasta.
Niinpä. Nummela-biisissä puhut huviloista, puutarhoista, koiran kävelyttämisestä ja parhaimmista vuosista. Ja myös siitä, miten ”tuosta ojasta fillareita naarattiin jälkeen vedonlyönnin, jossa jälleen hulluus punnittiin”. Että mihin hulluuksiin siinä viitataan?
ANSSI No hehheh, ne hulluudet oli vaikka se yksi tosi korkea hiekkatie, joka heti pohjalta lähtee kävelytie viistoon Saharaan päin…
Ahaa, varmaan Richardinkuja?
ANSSI Joo, se veto oli silleen, että uhosin kavereille, että pystyn ajamaan fillarilla mäen huipulle ja tulemaan koko mäen alas ja kääntymään ilman että jarrutan.
Maradonan itseluottamuksella sitten menin mäen päälle ja muistan että poljin vauhtia mäessä vielä lisää. Tajusin mutkassa jo, että tämä ei tule toimimaan. Tulosuunnassa oli oja, ja pelastauduin pahemmilta haavereilta sillä, että heittäydyin mutkassa siihen. Kaverit sitten oli siinä pitämässä huolta ja ojan vesiesteet taisi mut pelastaa…
VILLE Vedit kurvissa kellit!
ANSSI Joo, näin kävi.
Fläsäreitä fillareista ja Mäntymäen koulusta
VILLE Anssi mainitsi tänne tullessa sen ekan luokkahuoneen täällä Mäntymäen koulussa.
ANSSI Joo, se oli tuossa vasemmassa siivessä.
VILLE Mä muistan, että oon 6-vuotiaana käynyt kääntymässä siinä samassa luokkahuoneessa. Ihan hyviä muistikuvia sieltä notkumisesta on ja sitten oli iisiä aloittaa koulu, kun kaikki oli tuttua.
ANSSI Nyt kun astuttiin aulaan tuli muuten fläsäreitä.
Ei varmaan ekasta koulupäivästä, koska silloin myöhästyin. Mutta tokasta luulisin, koska silloin tulin ajoissa ja meidät kerättiin aulaan jonoon, tohon aulaan, missä on noi pressojen portretit.
Ylemmällä portaalla joku ehkä kolmasluokkalainen katso mua alaspäin ja huusi: ’Onks kivaa olla ekalla luokalla!’ Äänensävy oli armottoman pilkallinen.
VILLE Muistan Urheilutieltä matkalla kodista keskustaan kaksi polkua: Toinen oli valtaväylä ja toista me nimitettiin Pultsaripoluksi. Se meni radan vartta ja siellä oli rantojen miehiä. Pultsaripolku oli nopeampi ja menimme keskustaan sitä pitkin. Aina oli joku pultsari paikalla.
TUOMAS Hirveästi tulee kaikkea mieleen. Toi fillarijuttu on yksi, onhan sitä tullut kaahattua raivolla kolmipyöräisistä ja Jopoista lähtien ympäri kylää. Nokittamista ja takaperinajoa treenasin kaupungintalon parkkiksella.
Granissa oli iso freestyle-fillareita ajava jengi, lapsuuden pihakaverini Kimmo Kuusisto voitti myöhemmin joitain kisojakin. Kirjaston takana oli rampit ja siellä vedettiin fillarilla hyppyjä.
ANSSI Urheilutiellä mitattiin kuka pystyy ajamaan eniten tolpanvälejä keula pystyssä.
Pönttöhuone, rytmin vaikutus ja tekstiilityö
TUOMAS Kitaratunneilta toiselle ajoin akustinen kitara kaulassa ja sähkis kädessä kesät talvet, ajoskilssit olivat kovat.
Grani on kuitenkin ollut pienenä sellainen paratiisi, tän parempaa ja turvallisempaa ei voi olla missään.
Tähän samaan kokoushuoneeseen muuten tuli silloin Macintosh-tietsikat, ne isot ”Pönttö”-Macit. Täällä sitten opeteltiin koodaamaan, tämä oli varmaan ekoja tietsikkaluokkia Suomessa.
Åke Blomqvist oli kaksi tuntia viikossa Mäntymäellä opettamassa meille paritanssia koko ala-asteen ajan. Muusikkoutta ajatellen asioiden tekemisellä rytmissä on varmasti ollut vaikutusta, esiinnyimme myös aika usein.
Anssi Helminen oli rehtorina jo meidän aikana. Mun omina kouluaikoina teki suuren vaikutuksen se, kun piti valita tekninen tai tekstiilityö.
Kaikki kaverit valitsi tietenkin teknisen työn. Mutta tekstiilityön maikka näytti, miten piti ajaa ompelukoneella rataa ja se oli niin makeeta, että mä valitsin sen.
Muistan, että jouduin siitä puhutteluun, että ’oletko sä nyt ihan varma, että haluat valita ton tekstiilityön’?
TUOMAS Joo, Eeva Korvenmaan johdolla tehtiin pehmodisnejä, jotka oli mielettömii.
ANSSI Mä tein ainakin Aku Ankan ja Pepi-koiran… ja sitten Eeva piirsi aina jonkun kauniin kuvan liitutaululle. Kaksi ekaa vuotta jokainen oppilas sai valita jonkun kuvan, minkä se piirsi taulun vasempaan lohkoon. Se oli törkeän hyvä piirtämään!
TUOMAS Tein hei varmaan jotain kakskytä pehmoa. Paperimassabodyt on nerokas design… Yksi iso aihe on muuten Kauniaisten musiikkiopisto. Se on iso asia!
Musiikkiopisto, opettajat ja vähän esiintymisjännityksestä
ANSSI Näin on, ekat viulutunnit oli just tässä koulussa. Opistosta tultiin tänne, mulla viulu vaihtui vuoden jälkeen selloksi ja Kaupunginorkesterin Jaakko Raulamo piti himassaan sellotunteja.
Vallmogårdissa ehdin myös opiskella, ennen kuin muutettiin Vihtiin.
VILLE Mäkin soitin viulua musiikkiopistossa. Ope oli hyvä, mutten muista nimeä, olin niin pieni.
Viulun soittaminen alkoi tympii Vihdissä, koska se oli pakkopullaa, vanhemmat ei antanut lopettaa. Vihdoin lopetettuani meni monta vuotta etten soittanut mitään, mutta sitten tapahtui asioita… Anssi oli soittanut bändissä jo jonkin aikaa ja halusin päästä niihin geimeihin mukaan.
Omakotitalossa oli rumpujen soitto mahdollista, kerrostalossa se ei ollut. Rupesin soittamaan rumpuja ehkä vuonna 89, 14-vuotiaana, ja nyt ollaan tässä!
TUOMAS Kävin noin 10-vuotiaasta opiskelemassa kitaransoittoa ja musiikin teoriaa Kauniaisten musiikkiopistossa ja olen muuten täällä Mäntymäessäkin soittanut uudessa juhlasalissa.
Paul von Weymarn oli rehtori ja Ilmari Hytönen oli todella pitkään kitaransoiton opettajani, teoriaa opetti Kai Pihlström. Kävin sitä koulua alkeista kenraalibassoon asti.
Asuin Forsellesintiellä, jossa perheeni asuu vieläkin. Kotiväki kannusti lähtemään musiikkiopistoon. En olisi itse kyllä halunnut mennä sinne edes testeihin. Pääsykoe oli hirveä, mulla oli tippa linssissä.
Esiintymisjännitys on kyllä hirveä asia, vaikka onhan se myös hyvä eteenpäin ajava voima. Kun odottaa siellä Vallmogårdissa prameissa oloissa kädet kylmässä hiessä omaa vuoroaan, on se kokemus pienelle soittajan alulle aika raju.
VILLE Jokainen joka on kokenut musiikkiopiston matineoita, on kaksi viikkoa ennen ’että en rupee’ ….
ANSSI …mä tyrin koesoiton, kun oli Geza Silvayn Viuluviikarit telkkareissa ja mutsi yritti viedä mut koesoittoon ruotsinkieliseen kouluun.
Muistan sen salin, mistä piti astua sinne…rupesin ihan holtittomasti itkemään. Kaksi kertaa yritettiin ja sitten mut lähetettiin himaan.
”Grani on kuitenkin ollut sellainen paratiisi”
Kirjasto oli loistava paikka
TUOMAS: Kirjasto oli muuten loistava paikka, todella tärkeä musiikilliselle kehitykselle.
Siellä hengattiin usein ja monenlaista musiikkia mullekin avannut mahtava Jarkko Nuutila on vieläkin siellä duunissa!
Jarkko kaivoi mulle kitaralehtiä ja sain viedä jopa kokonaisia vuosikertoja himaan.
Lauri Porran kanssa ollaan silloin tällöin käyty siellä myös soittamassa akustisesti omaa musiikkia.
ANSSI Mä muistan sen vanhan mestan tosi hyvin. Opin lukemaan aikaisin ja luin ihan raivona. Kotona Urheilutiellä pistin tyhjän repun mukaan ja Pultsaripolun vaaroista välittämättä latasin repun kirjastossa täyteen. Tolkienit reppuun vaan ja sitten himaan tankkaamaan, ja sitten uusi reissu.
Muistan sen tilan ja sen fiiliksen ja sen lainauskoneen äänen! Joku valosysteemi siellä oli ja siitä tuli se tietty ääni, kun otettiin kortti lainaustaskusta, joku naksahdus…
VILLE …muistan sen äänen ja sitten hienon leiman!
Muistan hyvin myös Raamattuopiston, missä faija oli duunissa ja sen bändin Pro Fiden treenikämpän.
Kämppä oli siellä kellarin tiloissa. Muistan munakennot seinillä äänieristyksenä ja sen tietyn hajun…
Pääsin ekaa kertaa testaamaan rumpuja!
ANSSI Faija oli musiikkisihteeri.
VILLE Sen homma oli Pro Fiden ylläpitäminen.
Faija oli kosketinsoittaja ja niillä oli päälle sata keikkaa per vuosi. Keikkoja saattoi olla kolmekin per päivä. Eka oli vaikka koulussa päivällä, iltapäivällä toinen keikka jossain ja illalla vielä seurakunnassa…
Kasavuoren loistavat musiikinopettajat
TUOMAS On syytä mainita upea Hanna Isotalo, joka oli musiikinopettaja Kasavuoressa, todella kannustava ja iso hahmo nuorelle soittajalle.
Siellä musaluokassa sai aika vapaasti treenata ja siellähän treenattiin! Parhaimmillaan kahdeksan tuntia päivässä lukioaikana, silloin alkoi sellainen järjetön treenaaminen. Hanna lainasi neliraituria ja musaa pääsi tekemään ihan niin paljon kuin halusi.
Antti Haataja oli lukiossa kanssani samalla luokalla ja meillä oli erittäin hyödyllinen jatkuva leikkimielinen kilpailu päällä siitä, kumpi treenaa enemmän.
Antti soitti aina paremmin, hän oli monilahjakas: oopperalaulaja, konserttipianisti ja vikkelä sähkökitaristi, monipuolinen muusikko, joka toimii nykyään opettajana Kasavuoressa.
VILLE Antti Haataja on ainoa löyhä Kauniais-connection Tuomaksen ja meidän välillä. Antin faija oli meidän faijan työkaveri.
TUOMAS Mua ei meinattu edes päästää ylioppilaskirjoituksiin, kun poissaoloja oli niin paljon. Roudasin vahvistimen siivouskaappiin ja treenailin, enkä muistanut aina mennä tunneille.
Ensin mä olin aika hikari, kunnes tulin lukioon ja aloin soittaa tosissani, onneksi armo kävi oikeudesta ja pääsin läpi.
Sitten yksi hieno juttu:
Partiossa Tuomas oppi bluesasteikon
TUOMAS Granissa toimii Suomen vanhin lippukunta Toimen Pojat. Partiolaisten kanssa oltiin monesti viikonloput Nuuksiossa metsässä, kokoukset olivat Kasavuoren kolossa.
Se oli tärkeä juttu, ja opin partiossa kesäleirillä myös bluesasteikon, joku piirsi ruutuvihkoon sen diagrammin, että paina noista väleistä!
Soitin klassisella kitaralla sitä asteikkoa Guns’n Rosesin levyn päälle, siitä alkoi improvisointi.
ANSSI Gallträskistä vielä, se oli uimakelvoton!
Se oli maailman myrkyllisin järvi ja vanhemmat varoitti, että siihen ei saa missään nimessä mennä. Kalat kelluivat siihen aikaan kuolleina rantavedessä. Ruman näköinen kalasoppa!
Nuokkari ja ensimmäiset askeleet kitarasankarin ura
Mitä Granissa esiintyminen merkitsee teille? ”Business as usual” vai jotain erikoisempaa? Teillähän on keikkoja tiheään tänä syksynä Porista Hankoon…
ANSSI Erikoista siinä mielessä että täällä ei normaalisti ole keikkoja kun ei ole keikkapaikkoja.
Esiinnyin eräässä yksityistilaisuudessa kesällä ja tämä on nyt toinen keikka.
Esiintymispaikka ei merkkaa mitään, kun se on uusi. Mutta oma klanginsa löytyy, koska tällä juhlalla on iso merkitys
VILLE Olen soittanut kerran VPK-talolla!
TUOMAS Olen soittanut täällä nuorena mm. Nuorisotalolla. Meillä on siellä Lucky Charm –yhtyeen kanssa kaiketi edelleen yleisöennätys. Silloin 93-94 kierrettiin nuorisotaloja….
Kalle Koiso-Kanttila oli bändin laulaja, hänestä tuli opperalaulaja myöhemmin.
Otin silloin ensimmäisiä askeleita ’kitarasankarin’ uralla, mulla oli bändiskaboissa parhaan soolokitaristin palkinnoksi saatu Fender-paita, jota käytin niin paljon, että rinnasta porautui teksti irti.
Uusia biisejä ja muita kuulumisia
Anssi, julkaisit 21.9. uuden biisin, ”Musta tuntuu multa”. Miten se on otettu vastaan?
Vielä vähän aikaista sanoa, että mikä on vastaanotto.
Biisihän päällisin puolin kertoo mustasta, mutta se on symbolinen juttu: Kaikki pystyy löytämään itsensä, se musta kertoo oman tien löytämisestä ja sen kuulemisesta. Kohdallani sen oman jutun etsiminen alkoi täältä Kauniaisista.
Muita uutisia on, että alkuvuodessa tulee TV5:ltä uusi musiikkiohjelma. Sitä on työstetty tämän vuoden aikana keikkojen rinnalla.
Entäs Ville, soitatko vielä Durak-yhtyeessä? Ja oletko vielä musiikin- ja maahanmuuttaja-luokanopettajana Meritorin koulussa?
Soitan Anssin bändissä tällä hetkellä, se on pääduuni.
En ole enää kahteen vuoteen ollut opettajana. Opettajan uraani liittyy hassu anekdootti: Leena Rassi-Jokela oli ekan luokan opettajani Mäntymäessä ja sitten useita vuosia myöhemmin hauskasti kollegani koulussa!
Ja Tuomas?
Ensimmäisen oman studion perustaminen Ilmalaan on ehkä se suuri juttu tällä hetkellä. Raskasta Joulua –kiertue on tulossa loppuvuonna, soitan sillä, ja tietysti Anssin bändissä soittaminen on mun päätehtävä.
Liput
Liput voi ostaa Lippupisteestä, lippu.fi, ja kaupungintalon infosta (arkisin klo 8–15.45 sekä ti, ke, to klo 17–19) hintaan 17,50 €/kpl (sis. palvelumaksun).
