Yksi nimeämistapa on keskittää tietyn tyyppiset nimet yhdelle ja samalle alueelle. Kauniaisissa kirjailija- ja taiteilijanimet on keskitetty Kasavuoreen. Siellä ovat taidemaalari Marcus Collin, kuvanveistäjä Yrjö Liipola, kirjailijat Jarl Hemmer ja Mikael Lybeck – sekä epä- johdonmukaisesti Magnus Hagelstam, Grankulla samskolan rehtori 40 vuoden ajan.

Jos Kasavuorelle rakennetaan uusia teitä, niin onneksi on vielä monta nimeä jota käyttää, kuten kirjailija Anu Kaipainen, joka asui kymmenen vuotta Kasavuorentiellä ja toimi opettajana Kasavuoren koulussa.

Kun kyseessä ovat kuuluisat henkilöt, on noudatettava seuraavia periaatteita:

Henkilön täytyy olla kuollut ja nimessä pitää olla sekä etu- että sukunimi. Pelkkä Kaipaisentiehän kertoo hyvin vähän. Mutta etu- ja sukunimi yhdessä herättävät enemmän mielenkiintoa ja kysymme kenties helpommin että ”kukas se on?”.

Kauniaisten itäosa, pientaloalue rauhallisine teineen, on Helsingintien ja Mariantien välissä. Helsingintie oli aikaisemmin Viherlaaksontie.

Puutarhatie on kunnianosoitus Ebba Olssonille ja hänen suurelle orvokkiviljelmälleen. Sitä ei enää ole, mutta hänen huvilansa on vielä pystyssä.

Niistä monista naisista, joiden mukaan teitämme on nimetty, vain kolmen henkilöllisyys tiedetään varmuudella. Muut on ehkä otettu mukaan vain nimiryhmän luomiseksi ja siten tietyn identiteetin saamiseksi alueelle.

Signenkujasta kerroimme jo edellisessä artikkelissa. Sigrid Starck, joka asui Siirinkuja 12:ssa (ruots. Sigridsgränden), toimi Kauniaisissa aktiivisesti viime vuosisadan puolivälissä ja perusti silloin mm. ruotsinkielisen Marttayhdistyksemme.

Anna–muorin tie kunnioittaa Anna Moreliusta, joka oli erittäin aktiivinen kotiseututyön tekijä Espoossa ja pitkään Stensin tilan emäntä.

Akateemisia nimiä Mikael Lybeckiltä

Helsingintien ja Gallträskin välissä on myös yhtenäinen pientaloalue, joka on saanut akateemisia nimiä: Kandidaatin-, Maisterin– ja Dosentintie.

Niiden alkuperä on todennäköisesti maisteri ja kirjailija Mikael Lybeck Vallmogårdista. Nykyinen Tohtorinkuja oli aikaisemmin Mikaelinkuja, koska sitä pitkin Lybeckin arveltiin kulkeneen alas Gallträskille uimaan – tieto, joka tuntuu kovin mielikuvitukselliselta.

Yksi tapa nimetä jokin alue oli ja on tehdä se yhden, tietyn pääväylän mukaan. Kujissa ja poluissa toistuu sitten sama nimi, kuten esimerkiksi Kavall.

Kavallintie oli 1910-luvulla pieni hiekkatie. Bengt Lybeck seisoo muurilla, joka reunusti Vallmogårdin suurta, 4,5 hehtaarin tonttia Kavallintiellä. Hänen takanaan näkyy Blanquetten perheen huvila, jonka myöhemmin omisti Raamattuopisto. Se purettiin noin 50 vuotta sitten. Tontti on ollut noin 30 vuotta Kauniaisten omistuksessa ja se on rakentamaton. Alueella on toiminut puistotäti ja siellä on edelleenkin leikkipaikka. Kauempana alhaalla mäenrinteessä kasvaa vanhoja omenapuita ja marjapensaita. Parin vuoden kuluttua tänne, suurelle alueelle Kavallintien ja Gallträskin väliin, rakennetaan pientaloja.

Kavallintie, 1800-luvulla vielä lehmipolku, kulkee kohti kauan sitten kadonnutta Kavallin tilaa Viherlaaksossa ja on alkuperä yhteensä yhdeksän tiennimen keskittymälle Espoon puolella, näistä esimerkkeinä vaikkapa Kavallinpelto ja Kavallinniitty.

Hovineuvoksettarenpolun taakse piiloutuu Anni Westzynthius , hovineuvos H.W. Westzynthiuksen leski. Hän kuuluu aktiivisimpiin naisiin Kauniaisten historiassa ja oli Grankulla samskolan ekonomi usean vuosikymmenen ajan. Hänen suuri huvilansa oli Kavallintien ja Dosentintien kulmassa. Huvilaan kuului tenniskenttä, joka on jäänyt Kavallintien alle.

Nimiä kahdelta huvilanomistajalta

Kaksi ensimmäistä huvilanomistajaa Gallträskin rannalla olivat tietojen mukaan rakennusmestarit Elia Heikel ja Emil Lindstedt, joista kumpikin on saanut oman tiensä.

Lindstedtintien läheisyydessä on sitä vastoin pari nimeä jotka hieman ihmetyttävät: Rantamajantie tulee luultavasti Gallträskin rannan majoista. Majat, kuten monet uimahuoneetkin, kuuluivat alueen huviloille.

Niinimäki tulee viereisellä mäellä kasvaneiden tuomien runkojen niinestä ja Rikhardinkuja rakennusmestari Richard Willmannilta, jolla oli kujalla huvila. Hänen nimensä saisi mielellään olla Richard myös suomeksi.

Kauempana lännessä on Siestankuja muistona kahvila ja ravintola Siestasta. Ravintolayritystä hoiti kuvanveistäjä Alpo Sailon vaimo Helga ja se oli suosittu retkikohde 1920-luvun lopulta 1950-luvulle.

Huvila on jäljellä, sen piirsi arkkitehti Gunnar Strengell n. vuonna 1907.

Kuvanveistäjiä Sailonkujan takana

Sailon perheen kaksi kuuluisaa kuvanveistäjää, Alpo ja poikansa Jyrki, on antanut nimen Sailonkujalle.

Alpo Sailon kenties tunnetuin työ nykyään on runonlaulaja Larin Paraske Mannerheimintiellä. Kirjailija Anu Kaipainen on kirjoittanut Paraskesta romaanin Poimisin heliät hiekat, joka on kaunis kunnianosoitus lähes kadonneelle lauluperinteelle.

Alpo Sailon huvila Helkavuori osoitteessa Sailonkuja 12 on ehdotettu suojeltavaksi, ks. Kaunis Granin nr 13 / 11.11.2014.

Vuonna 1907 rakennettu huvila on ainoa karelianismin innoittama Kauniaisissa.

Jyrki Sailon ehdotuksen Mannerheimin patsaaksi voi nähdä Kaunialassa, rakennuksen vanhan osan ensimmäisessä kerroksessa.

Moni on kysynyt mitä melko uusi Venevalkamantie merkitsee. Nimi kertoo paikasta, jossa veneet nostetaan ylös, Lippajärven tapauksessa paikasta jonne ne ´jätetään´.

Toisella puolella Turuntietä, alueella joka rakennettiin suureksi osaksi sementtilaatoille 1930-luvulla, sijaitsee terveyskeskuksen vuodeosasto Tammikumpu entisen Petaksen tilan mailla. Nimi Petas juontuu luultavasti Petruksesta, vanhasta omistajannimestä.

Valkonauha auttoi maaseudun tyttöjä

Ylhäällä, Vanhan Turuntien (1500-luvulta) yläpuolella kulkevalla pitkällä harjulla on Valkonauhantie. Nimi juontuu kansainvälisestä organisaatiosta joka on jo kauan toiminut Suomessa ja jonka tärkein tehtävä aikoinaan oli auttaa maaseudun tyttöjä selviytymään suurkaupungeissa.

Järjestö otti haltuunsa neiti Ida Nissenin suuren täysihoitolahuvilan ja nimesi sen Emmaus-kodiksi. Ida Nissen oli rakennuttanut huvilan arkkitehti Lars Sonckin piirustusten mukaan. Emmaus-koti sai väistyä rivitalon tieltä ja purettiin 1970-luvulla. Ida Nissenin aikana

– ja ehkä myöhemminkin –

saattoi kulkea ylös harjulle pientä polkua pitkin joka oli hänen lepokotinsa ”Rekiksen” ja Kauniaisten kylpylän vä- lissä. Sitä käyttivät kylpylävieraat ja henkilökunta ja sitä kutsuttiin ”rakkaudenpoluksi”.

Oppilaskodintie johti aikoinaan alas Asematieltä, ohi vanhan sähkölaitoksen, nykyisen rakennustoimistomme, ja jatkui kohti Kauniaisten kylpylää.

Grankulla samskolan oppilaskodit Granhult ja Berga sijaitsivat siellä missä nyt on Granhultsskolan.

Lähellä Kauniaisten kylpylää (silloin ”Badet”, nyt Kauniala) on Jalmarinpolku, joka todennäköisesti on saanut nimensä lääkäri Hjalmar Lydeckeniltä.

Vastapäätä on pieni ”yksityinen” tienpätkä, Kallegränden (Kallenkuja), joka luultavasti on nimetty kujalla olevan pienen talon jonkun perheenjäsenen mukaan.

Stockmann lahjoitti metsänsä

Frans Stockmann on antanut Stockmannintielle sen nimen. Hän lahjoitti suuren maa-alueensa Kasavuorenmetsässä Kauniaisille.

Hän oli ajatellut rakentavansa sinne suuren huvilan mutta kuoli ”espanjantautiin”, ankaraan influenssaan joka raivosi Suomessa 1910-luvun lopulla. Vain kivijalka rakennettiin, se, mitä me nykyisin kutsumme ”Stockmannin raunioiksi”.

Aikoinaan ei ollut harvinaista että mäkien vieressä oli taukopaikkoja.

Merkilliset nimet Krouvikalliontie ja Suokrouvintie tulevat krouvista, jonka oletetaan sijainneen Bembölentien läheisyydessä, Espoon suunnalta katsottuna sen jyrkän mäen vieressä. Vanhat ihmiset puhuvat vieläkin ”Jyrkänrinteenmäestä”, toiset ”Talomäestä”. Rinne on edelleenkin jyrkkä.

Nimi ”Talomäki” tulee sosialidemokraattien työväentalosta, joka oli Vanhan Turuntien ja Bembölentien jyrkässä kulmassa. Talo on purettu ja paikka tyhjä.

Viereinen suo korkeine kuusineen ja vehreine kosteikkoineen voisi kertoa paljon kieltolain ajoilta ja salakuljetusviinan piilopaikoista, mutta se on jo toinen juttu.

Bembölentietä voidaan pitää Asematien eli vanhan ”myllytien” jatkona. Se kääntyy pian terveyskeskuksen jälkeen ja kulkee tässä vanhassa postikorttikuvassa noin vuodelta 1910 jyrkkää mäkeä alas kohti Jorvin kartanoa, jossa nyt rakennetaan sairaalaa. Kuvassa näkyy vanhan kartanon monta mökkiä. Nykyään paikalla on henkilökunnan asuntoja.

Bredantie oli Broadway

Kauniaisten läntisimmässä osassa on monta tietä, jotka ansaitsevat vielä pari sanaa.

Bredantie on tärkeä pää- väylä joka jo varhain sai nimensä Bredantorpan mukaan; se on kauimpana lännessä ja edelleen paikoillaan. Seudun nuoret kutsuivat tietä ”Broadwayksi” vielä 1950-luvulla.

Rolf Stenberg, joka noin sata vuotta sitten vaikutti muun muassa 1910 perustetussa Kauniaisten sähkölaitoksessa, on antanut nimen Stenbergintielle.

Nuohoojankuja liittyy yrityksiin saada mukaan joitain ammattinimikkeitä. Tähän kategoriaan kuului myös Kapteenintie, nykyinen Laaksotie.

Jotkut nimet pohjoispuolella ovat itsestään selviä kuten Asematie. Jotkut naisnimet taas pysyvät arvoituksina kuten Svea ja Inga.

Elin Wilhelmsson on ehkä antanut nimen Elinanpolulle ja joistain muista nimistä kerrottiin jo ensimmäisessä artikkelissa.

Vielä on jäljellä yksi nimi jolla on tekemistä sen kanssa, että Kauniainen on aina yhdistetty urheiluun eri muodoissa.

Siksi Urheilutie!