Kauniainen oli tuskin perustettu maaliskuussa 1906, kun siellä alkoi erityinen elinkeinohaara, nimittäin täysihoitolatoiminta. Vanhoissa paikallislehdissä on ilmoituksia varhaiselta 10-luvulta 50-luvulle asti. Monet ilmoituksista herättävät nytkin kaipuun hiljaiseen tilaan ja täysihoitoon.
Täysihoitolatoiminnan edellytykset täyttyivät viime vuosisadan alussa hyvin. Kauniainen pystyi tarjoamaan kaunista luontoa, kauppoja, kunnanlääkärin, kampaamon ja ennen kaikkea junayhteyden Helsinkiin. Kohteena olivat etenkin hyvinvoivan keskiluokan jäsenet, jotka halusivat levätä joitain päiviä, kenties viikon tai kauemminkin. Monet tulivat mielellään talvella voidakseen hiihtää, toiset taas esimerkiksi kirjoittamaan kirjaa tai tieteellistä työtä. Monet tulivat Helsingistä viettämään kesää. Täällä oli suuria metsiä, marjoja ja sieniä, ja täällä oli järvi, Gallträsk, missä uida.
Täysihoitoloita oli monissa eri huviloissa. Vanhojen ilmoitusten perusteella niitä pitivät ilmeisesti yksinomaan naiset. Monet olivat yksineläviä, ja täysihoitola oli tapa ansaita rahaa. Kaikkia täysihoitoloita ei valitettavasti pysty sijoittamaan tämän päivän katuosoitteisiin, mutta ilmoitukset kertovat jotain. Tässä esimerkki 20-luvulta: ”Pension Renommée, puh. 68, Larssonin huvila (4 min. asemalta)” tai ”Grankulla Pensionat suosittelee huoneitaan täysihoidolla. Puhelin 92 Sofia Sjöstedt”. Nyt olisimme iloisia osoitteesta, mutta harvoin saamme tietää enemmän. Edes puhelinluetteloissa ei ollut osoitteita. Silloin ilmeisesti tiedettiin, missä Larssonin huvila sijaitsi.
Ensimmäinen täysihoitolan omistaja Kauniaisissa oli sairaanhoitaja Ida Nissen (1881-1963). Hän oli tanskalainen, joka tuli Kauniaisiin tänne asettuneen sisarensa takia. Hän osti ison tontin siltä pitkältä harjulta Pohjoisen Suotien ja Kaunialan välissä. Nissenin suuressa, kaksikerroksisessa huvilassa oli 25 vierashuonetta, ja se aloitti toimintansa täysihoitolana marraskuussa 1907. Tontilla oli myös kaikki sen ajan tarpeelliset ulkorakennukset. Naapureita ei ollut. Komean huvilan oli piirtänyt arkkitehti Lars Sonck. Se purettiin 1979. Osoite on nykyään Valkonauhantie 6 ja tontti on täyttynyt rivitaloista. Ida Nissenin puuhuvilaa eivät nykyaikana paloviranomaiset hyväksyisi, kaikkein vähiten täysihoitolatoimintaan. Sama asia koskee luultavasti kaikkia sen ajan täysihoitoloita Kauniaisissa.
Koti maaseudun tytöille ja Karjalan evakoille
Ida Nissen otti vastaan monia venäläisiä perheitä aina vuoteen 1918 asti. Sitten kannattavuus heikkeni ja hän möi nimellä Rekreationshem eli ”Rekis” toimineen virkistyskotinsa. Huvilassa toimi sitten monta vuosikymmentä kristillinen Valkonauha-järjestö, joka huolehti maalta muuttaneista nuorista tytöistä ja antoi heille koulutuksen. Huvila sai silloin nimekseen Emmaus-koti. Sota-aikana 1940-luvulla huvilasta tuli koti raskaana oleville sotilaitten vaimoille ja Karjalan evakoille. Järjestön keskustoimisto sijaitsee nykyään Liisankadulla Helsingissä.
Ida Nissen toimi jonkin aikaa Mannerheimin emännöitsijänä tämän ollessa valtionhoitajana, ja hän julkaisi myöhemmin arvostetun keittokirjan, joka on käännetty myös suomeksi. Nissen oli yhdessä Sophie Mannerheimin kanssa aloitteen tekijänä toisellekin lepokodille Kauniaisissa – oikeastaan Espoon puolella os. Vanha Turuntie 4. Röda stuganin toiminnasta vastasi ruotsinkielinen sairaanhoitajayhdistys ja vielä 50-luvulla helsinkiläiset tulivat sinne mielellään lepäämään ja hiihtoretkille. Röda stugan oli kuitenkin sairaanhoitajien ja kätilöiden lepokoti ja heillä oli aina etuoikeus vierashuoneeseen. Lapsille ei sinne ollut pääsyä, sillä talon piti olla hiljainen ja rauhallinen. Nykyään tontille on rakennettu rivitaloja.
Täyshoitola lapsille, lepokoti henkilökunnalle
Melkein vastapäätä Röda Stugania oli Villa Siesta, ylhäällä Siestanmäellä, josta on näköala Lippajärvelle ja terveyskeskussairaalaamme Tammikumpuun. Huvila oli 1950-luvulla lapsihotelli. Silloinen omistaja tarjosi täysihoitoa lapsille, jotka tarvitsivat lepoa ja virkistystä. Toiminta ei ollut pitkäaikainen. Huvila suljettiin huonon hygienian ja yleisen järjestyksen takia. Nykyinen omistaja on asunut huvilassa yli 40 vuotta.
Maisterintie 6:ssa on suuri, vanha huvila, Villa Björkas. Sen rakennutti 1908 paperikauppias Thomas Wulff, joka vuonna 1916 möi sen Frans Stockmannille. Stockmann ja hänen vaimona kuolivat espanjantautiin joitain vuosia myöhemmin. 20-luvulla huvilaa käytettiin tavaratalon henkilökunnan lepokotina, ennen kuin se myytiin seuraavalle omistajalle. Vuodesta 1960 lähtien Villa Björkasin on omistanut Raamattuopisto.
Grankulla samskolanin oppilaskoti päätyi 50-luvulla erikoiseen ratkaisuun. Oppilaat lähtivät kotiin kesäksi ja molemmat oppilaskodit Oppilaskodintiellä (Granhultsskolanin paikalla) olivat tyhjinä ja tarpeettomina. Bragen sanomalehtilehtiarkistosta löytyvän, Västra Nylandissa 30.3.1962 julkaistun ilmoituksen mukaan koulu tarjosi kesäkotia vanhuksille yhteistyössä Föreningen för åldringars skydd -järjestön kanssa. Tästä toiminnasta lukisi ja tietäisi mielellään enemmän. Kesäaikaan Kauniainen oli kovin hiljainen. Vanhuksia ei häirinnyt mikään, tuskin edes lasten iloinen nauru tai huuto kahluualtaalta, joka sai vetensä yhdestä seudun monista lähteistä. Se kaivettiin esiin 40-luvun lopulla aivan oppilaskodin eteläpuolelle, toiselle puolelle sitä suurta bussitietä joka yhdisti Kauniaisen pääkaupunkiin. Nykyään sen paikalla on uimahallin vihreä ruohomatto.
Huoneita opettajille ja oppilaille
Suurissa huviloissa oli usein ylimääräisiä huoneita joita voitiin vuokrata yksineläville, esimerkiksi yhteiskoulun opettajille, jotka siihen aikaan pärjäsivät ilman keittiötä ja kylpyhuonetta. Syötiin koulussa ja peseydyttiin pesuvadissa. Oppilaat paikkakunnilta, joissa ei ollut ruotsinkielistä opetusta, eivätkä ehkä saaneet paikkaa oppilaskodista, saattoivat myös asua täysihoidossa yksityisissä huviloissa.
Joistain tunnetummista täysihoitoloista on kirjoitettu Kaunis Granissa aikaisemmin: Kauniaisten kylpylästä (nykyinen Kauniala) numerossa 3/2013, Pelastusarmeijan lepokodista (nykyisen Petran paikalla) numerossa 6/2013 ja lasten lepokodista Villa Heikelissä numerossa 5/2016.
Kaikki täysihoitolat hyötyivät havumetsäilmastosta ja maaseudun rauhasta. Haluttiin paeta vaarallisia keuhkotauteja likaisesta pääkaupungista ja jopa lyhyestä oleskelusta katsottiin olevan hyötyä. Sen takia esimerkiksi tunnettu kirjailija Saima Harmaja (1913-1937) oleskeli Kauniaisten kylpylässä 1930-luvulla. Hän kuvaa päiväkirjassaan, miten kevät linnunlauluineen ja solisevine puroineen saapui Kauniaisiin.
Clara Palmgren
Parahin lukija, jos sinulla on tietoa täysihoitoloistamme tai muusta joka koskee Kauniaisten historiaa, ota yhteyttä. Vanhimpia historiankertojia ei enää ole, mutta 30-luku ja aika sen jälkeen ovat myös historiaa. Paikallishistoriallinen arkisto Villa Junghansissa on avoinna kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 15-18, mutta sopimuksen mukaan myös muulloin. Arkistoon kerätään kuvia ja kirjeitä meitä ja tulevia tutkijoita varten.
clara.palmgren at kolumbus.f