Kaunis Granin numerossa 11/2014 kerrottiin miten ruotsinkielinen kouluopetus alkoi vuonna 1907 kun Grankulla samskola perustettiin. Tämän artikkelin aiheena on suomenkielisen kouluopetuksen historia.
Molemmat artikkelit ovat aivan liian lyhyitä koko kehityksen kuvailemiseen, mutta lukijat voivat pyytää lisätietoja mm. koulutoimistosta kaupungintalolla.
Erinomainen lähde Kauniaisten historiasta kiinnostuneille on kauppalansihteeri Rudolf Rannikon kirjoittama, vuonna 1946 julkaistu kirja Minnesskrift med andledningen av köpingens 25-årsjubileum. Kirjaa ei ole suomennettu.
Kyseessä on ensimmäinen monista historiakirjoista ja myös asiallisin. Kirja perustuu ”kuiviin” tosiasioihin kuten pöytäkirjoihin, ja sitä voi pitää eräänlaisena hallintohistoriallisena kehityskertomuksena.
Vuonna 1924 tehtyjen päätösten joukossa on teksti siitä miten kansakoulutoiminta alkoi (s. 52, tässä vapaasti suomennettuna):
Kansakoulutoiminta järjestettiin vuoden aikana niin, että kauppala, oppivelvollisuuslain mukaisesti, otti vastatakseen koulumaksuista jotka aiheutuivat siitä, että Kauniaisissa asuvat lapset kävivät koulua Espoon kunnan kansakouluissa.
Päätös koski niin ruotsinkuin suomenkielisiä lapsia ja sitä sovellettiin myös lapsiin, jotka kävivät kauppalan yksityisiä ruotsin- ja suomenkielisiä kansakouluja.
Kun tarve omiin kansakouluihin ei tästä syystä enää ollut ajankohtainen, päätettiin myydä se tontti, joka aikoinaan oli varattu tulevalle suomenkieliselle kansakoululle.
Rahatoimikamari sai tehtä- väkseen saada aikaan Aktiebolag Grankullan kanssa sopimuksen siitä, että osakeyhtiön lupaus lahjoittaa aikanaan tontti ruotsinkieliselle kansakoululle koskee myös suomenkielistä kansakoulua.
Yksityiskoulu Leankujalla
Kauniainen oli toisin sanoen valmistautunut aloittamaan kunnalliset kansakoulut molemmille kieliryhmille – heti kun olisi riittävä määrä oppilaita.
1930-luvulla toimi yksityinen suomenkielinen kansakoulu huvilassa os. Leanpolku 3.Se on purettu ja nykyään tontilla on rivitalo. Kuva on otettu vuonna 1936.
Sotien jälkeisiin vuosiin asti järjestettiin esikouluopetus ruotsinkielisille lapsille siten kuin Kaunis Granin viime numerossa kerrottiin.
Suomenkielisten lasten määrä kasvoi 30-luvulla ja osa vanhemmista alkoi puuhata yksityistä koulua. Paikallishistoriallisessa arkistossa on joitain valokuvia huvilasta, tietojen mukaan Leankujalla sijainneesta, jossa suomenkieliset lapset saivat opetusta.
Vuonna 1933 päätti kauppala tukea sitä ”samalla rahamäärällä kuin suomenkielisten koululasten koulunkäyntiä Espoon kansakouluissa” (s. 69).
Vuonna 1938 oli kauppala valmis ”rakentamaan koulutalon niin ruotsin- kuin suomenkielistä kansakoulua varten” (s. 78). Seuraavana vuonna kansakoulujohtokunnan nimittämä nelimiehinen komitea päätti kuitenkin eri syistä lykätä asian myöhemmäksi.
Vuonna 1940 kauppalanhallituksessa keskusteltiin jo valtionavusta ja valtionlainasta. Sotavuosista huolimatta asiaa vietiin eteenpäin.
Kansakoulu ensin Villa Solhällassa
Yksityinen suomenkielinen kansakoulu ei enää voinut ylläpitää koulua.
Kasvavan lapsimäärän takia kauppalanvaltuusto päätti perustaa suomenkielisen kunnallisen kansakoulun Heikelintien pohjoismäessä sijaitsevaan Villa Solhällaan, joka nyt on Heikelintien päiväkoti.
Suomenkielinen kansakoulu 40-luvulla Villa Solhällassa os. Pohjoinen Heikelintie 12. Huvilan rakennutti alun perin Grankulla samskolan rehtori Magnus Hagelstam ja tässä se on jo saanut lisärakennuksen suomenkielisten kansakoululasten opetusta varten. Hagelstam muutti jo vuoden 1916 paikkeilla Jondaliin ja huvila toimi pensionaattina aina kansakouluaikaan asti. Opettajien asunnot sijaitsivat huvilan vanhassa osassa. Nykyään huvila on maalattu keltaiseksi.
Huvilaa laajennettiin ja koulu toimi siellä 1950-luvun puoliväliin asti, jolloin sekä se että ruotsinkielinen kansakoulu muuttivat juuri valmistuneeseen Keskuskansakouluun Mäntymäentielle. Nykyään se on suomenkielinen ala-aste Mäntymäen koulu.
Koulua on vuoden 1950 jälkeen laajennettu ja korjattu moneen kertaan, etenkin silloin kun ruotsinkielinen kansakoulu muutti Oppilaskodintielle 1970-luvun alussa.
Vanha ruotsinkielinen kansakoulu sijaitsi, niin kuin aikaisemmin on kerrottu, sotavuosien jälkeen Villa Solhöjdissä Heikelintien etelämäessä, nykyisin se on Folkhälsanin päiväkoti. Kansakouluvuosien jälkeen molemmat huvilat ovat pysyneet Kauniaisten omistuksessa ja toimineet jo kauan päiväkoteina.
Eeva Korvenmaa toimi koko opettajauransa ajan Kauniaisissa aina siihen asti kunnes jäi eläkkeelle Mäntymäen koulusta. Hän on kertonut ajasta, jolloin hän oli yksi kolmesta opettajasta Heikelintien kansakoulussa, jonka yläkerrassa opettajat ja vahtimestari asuivat: Oppilaat jaettiin yhdistettyihin luokkiin ja Korvenmaa sai opettaa luokkia 5,6 ja 7, yhteensä 17 oppilasta.
Ruoka haettiin ruotsinkielisestä koulusta tonkissa, joita talviaikaan vedettiin kelkalla ylös ja alas Heikelintien mäkiä.
Käsityö- ja veistotunnit pidettiin siinä pienessä punaisessa rakennuksessa Klostretin vieressä Kavallintiellä ja voimistelutunnit koulun suurimmassa luokassa, jolloin pulpetit siirrettiin syrjään.
Kauniaisten Yhteiskoulu
Espoossa ei ollut suomenkielistä oppikoulua vielä ennen talvisotaa. Sen takia 14. helmikuuta 1939 pidettiin Kauniaisten seurakuntakodissa Bredantie 6:ssa kokous, jossa oli osallistujia Espoosta, Kauniaisista ja Kirkkonummelta.
Päätettiin perustaa tukiyhdistys joko Espoossa tai Kauniaisissa aloittavaa koulua varten. Kesällä 1939 muodostettiin osakeyhtiö Kauniaisten Yhteiskoulu Oy.
32 oppilaan koulu aloitti Viherlaaksossa Villa Tvistebossa, joka sijaitsi suurin piirtein siellä missä nyt on terveyskeskus. Nimi johtui siitä, että vielä silloin uskottiin että Viherlaakso liitetään Kauniaisiin.
Osakeyhtiön ensimmäinen puheenjohtaja oli kauppaneuvos Juhani Korpivaara. Vuonna 1946 koulun nimi muutettiin Viherlaakson yhteiskouluksi.
Myös tämä koulu käynnistyi kiitos energisten ja innostuneiden vanhempien. Sotavuodet ja vähäiset resurssit eivät heitä estäneet. Koulu on alkuajoista kasvanut merkittävästi.
Kauniaisten suomalainen yhteiskoulu
Mutta Kauniainenkin oli saava oman suomenkielisen oppikoulunsa.
Ensisijaiset aloitteentekijät olivat veljekset Jouko ja Paavo Korpivaara, jotka olivat koulun johtokunnassa alusta alkaen aina siihen asti kun se peruskoulun myötä vuonna 1977 siirtyi kunnalle.
Suomenkielinen oppikoulu, Kauniaisten suomalainen yhteiskoulu (KSYK), johon kuului myös kaksi valmistavaa luokkaa, aloitti toimintansa 1.9.1964 Keskuskansakoulussa Mäntymäentiellä.
Ensimmäisellä luokalla oli 41 ja toisella luokalla 30 oppilasta.
Rehtoriksi valittiin Markus Rislakki, äidinkielen ja historian lehtori.
Koulu sai käyttää eri tiloja Keskuskansakoulussa, esimerkiksi ruokasalia.
Ensimmäisen kouluvuoden aikana osti koulun tukiyhdistys Kauniaisten kauppalan avustamana Ab Grankullalta 2,66 hehtaarin tontin Bembölentien ja Kasavuorentien kulmasta. Keskikoulu valmistui syyslukukaudeksi 1967 ja opetus siirtyi sinne.
Koulu sai lukio-oikeudet vuonna 1968 ja sitä varten tehtiin lisärakennus. Ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat 1971, viisi tyttöä ja kaksi poikaa.
Jo vuonna 1965 aloitti naiskomitea erittäin arvostetun työnsä muun muassa kerää- mällä varoja erilaisia oppimateriaaleja varten.
Vanhempainneuvostolla oli tärkeä rooli alusta alkaen ja sitä johti monta vuotta metsänhoitaja Aarre Aro. 50 vuoden ajan myös tämä koulu on saanut tärkeää tukea voimakastahtoisilta vanhemmilta, jotka 1960-luvun suuren muuttoaallon aikana nopeasti näkivät suomenkielisen opetuksen tarpeen paikkakunnalla.
Peruskoulu 1970-luvulla
Kun koulurakennukset Kauniaisissa, sekä suomen- että ruotsinkieliset, olivat saaneet tonttinsa ja paikkansa, tapahtui heti 1970-luvulla jotain aivan mullistavaa. Peruskoulu teki tuloaan.
Siitä keskusteltiin Kauniaisissa monissa yhteyksissä, sekä puolesta että vastaan. Paikallislehti Kaunis Grani kirjoitti ahkerasti uudistuksesta useampana vuonna, esimerkiksi 18.8.1976 pitkän artikkelin siitä, millainen peruskoulu olisi. Syksystä 1977 se oli todellisuutta ja vähitellen hyväksytty.
Tänään meillä on hyvin toimivat koulut molemmille kieliryhmille: kaksi ala-astetta vuosikursseille 1-6 ja kaksi yläastetta vuosikursseja 7-9 varten. Ne muodostavat varsinaisen yhdeksänvuotisen peruskoulun. Lukiomme ovat periaatteessa kolmivuotisia ja ne lasketaan toisen asteen oppilaitoksiksi, niin kuin esimerkiksi ammattikoulut.
Se, että pieni paikkakunta voi tarjota opetusta seitsenvuotiaasta ylioppilaaksi, on saavutus josta voi olla ylpeä. Voimme olla ylpeitä myös kaikista niistä oppilaista jotka ovat opiskelleet Kauniaisissa – koulutoimiston mukaan (29.9.2014) jotain Kauniaisten kuudesta koulusta käy 1 105 suomenkielistä ja 992 ruotsinkielistä oppilasta.