Sata vuotta sitten avattu Kauniaisten apteekki oli alun perin Espoon ensimmäinen apteekki. Puuhuvilasta aseman vieressä alkanut toiminta on säilynyt, vaikka paikka on muuttunut.
Espoon ensimmäisen apteekin sijoituspaikaksi oli määrätty Espoon aseman ja kirkon seutu, mutta apteekkariksi valittu Georg Jansson haki ja sai senaatilta luvan perustaa apteekkinsa tuolloiseen Grankullaan, jossa apteekki avattiin 2.12.1914. Kauniaisten alueelle oli jo syntynyt kasvava huvilayhdyskunta, jonka kaupunkimaiseen keskustaan apteekki sopi Janssonin mielestä paremmin kuin Espoon harvaan asuttuun maalaispitäjään.
Espoon apteekki Grankulla, myöhemmin Kauniaisten apteekki – Grankulla apotek, alkoi palvella asiakkaitaan apteekkari Janssonin huvilan pää- dyssä lähellä rautatieasemaa. Apteekista tuli tärkeä maamerkki koko kauppalan keskustalle,olihan rakennus laajoine puutarhoineen malliesimerkki ajan hengen mukaisesta huvilakaupungissa asumisen ihanteesta.
Valokuva asiakastilasta on puuhuvilassa toimineen apteekin myöhäisemmiltä vuosikymmeniltä. Kassakone on jo selvästi uusittu, sen edeltäjä oli suurikokoinen ja koristeellinen, veivattava laite.
Apteekkirakennus on kaksikerroksinen, puinen ja siihen kuuluu monia kuistikoita ja parvekkeita. Sen pääväri on keltainen, nurkkaukset, ikkunankehykset, pylväät, kuistien ja parvekkeiden kaiteet ovat valkoiset. Rakennuksen sisäänkäytäväkin pistää silmään. Ennen kaikkea ohikulkija ei voi olla kiinnittämättä huomiotaan rakennuksesta jatkuvaan valkoiseen aitaan ja kauniiseen veräjään sekä siitä suorassa kulmassa kulkevaan muhkeaan säleistöön köynnöskasveineen. Se on todella harvinainen nähtävyys näin maantien varrella.
Näin kuvasi hortologi Jenny Elfving Kauniaisten apteekkia kirjassaan Suomalaista puutarhataidetta vuodelta 1929. Apteekkari Janssonin puutarha on yksi kirjassa esitellyistä viidestätoista ”taiteellisesta puutarhasta”.
Alkuaikoina lähes kaikki lääkkeet valmistettiin käsin; vuonna 1914 vain murto-osa reseptilääkkeistä oli peräisin lääketehtaista. Määrä kasvoi vähitellen, ja 1960-luvulla jo 90 prosenttia lääkkeistä oli tehdasvalmisteisia.
Vanhassa huvila-apteekissa työskennelleet farmaseutit muistelevat, että eniten valmistettiin yskänlääkkeitä, vatsalääkkeitä, salvoja ja pillereitä. Myös eläinlääkkeitä tehtiin paljon. Työ apteekissa oli välillä fyysisesti raskasta, kun lääkeaineita piti noutaa kellarista suuriakin määriä. Apteekin päivystysvelvollisuus toi mukanaan myös yövuoroja. Kerran yöpäivystyksen aikana apteekkiin murtauduttiin ja tapahtuman jälkeen päivystäjiä oli aina kaksi kerrallaan. Tunnelma oli kuitenkin aina mukava ja olonsa saattoi kokea turvalliseksi. Työn oli edettävä ripeästi. Esimerkiksi 1950-luvulla assistentin piti pystyä valmistamaan kymmenen reseptiä tunnissa. Kauniaisissa oli otettava huomioon myös juna-aikataulut, sillä esimerkiksi tohtori Zachariaksen vastaanotollaan tarvitsemat lääkkeet lähetettiin junalla perille. Hänen laaja potilaspiirinsä ulottui Leppävaarasta aina Kirkkonummelle asti.
Lähes 60 vuoden aikana huvila-apteekkia ehti luotsata neljä apteekkaria.
Apteekki vanhassa ostoskeskuksessa
Kun varsinainen lääkkeiden valmistus väheni, apteekkihenkilökunnan toimenkuvat alkoivat muuttua. Sairausvakuutuslakia uusittiin 1960-luvun lopulla, ja vuonna 1970 tuli voimaan lääkeostojen suorakorvaus apteekeissa. Apteekkihenkilökunnan tehtäväksi tulikin nyt osa sairausvakuutuskorvauksen myöntämiseen liittyvää työtä.
1972–2001. Apteekki muutti ns. Säästöpankin taloon vuonna 1972 ja samana vuonna Kauniaisista tuli kaupunki.
1970-luvun alussa alkoi myös uudistus, joka merkitsi selvää muutosta apteekkien henkilökunnan ammatilliseen orientaatioon ja ammattikuvaan. Vuoden 1972 kansanterveyslaki kiinnitti huomion ennen kaikkea terveyden vaalimiseen ja sairauden ennaltaehkäisyyn. 1970-luvulla alettiin yhä enenevässä määrin korostaa apteekkien farmaseuttisen henkilökunnan antamaa lääkeneuvontaa. 1980-luvun alussa tehdyllä lainmuutoksella jopa velvoitettiin apteekkihenkilökunta varmistamaan, että lääkkeen saaja oli selvillä lääkkeen oikeasta ja turvallisesta käytöstä.
Apteekki Kirkkotiellä ja tulevaisuudessa
Vuosituhannen taitteessa Kauniaisiin rakennettiin uutta ostoskeskusta, mikä tiesi vanhan purkua. Apteekki muutettiin Alkolta vapautuneisiin uusiin tiloihin Kirkkotielle, joissa se nykyäänkin sijaitsee.
Kauniaisten apteekki on kaupungin vanhin edelleen toimiva yritys. Sadan vuoden aikana paljon on muuttunut, mutta tärkein on pysynyt.
– Parasta Kauniaisten apteekissa ovat ihmiset: henkilökunta ja eritoten asiakkaat, sanoo proviisori Riikka Renko-Kaski.
– Positiivinen kehityksen ja koulutuksen ilmapiiri, ajan hermolla pysyminen, innostuneisuus sekä ripeä, hyvä ja ystävällinen palvelu saavat asiakkaat palaamaan meille.
– Kauniaisissa halutaan pitää kiinni oman kunnan palveluista, ja me haluamme pitää kiinni asiakkaistamme. Asiakaspalvelu on asia, johon panostamme apteekissa eniten, toteaa Riikka Renko-Kaski.
Samaa mieltä on myös nykyinen apteekkari Hannes Wahlroos.
– Apteekin ja sen henkilö- kunnan paras 100-vuotislahja on tyytyväiset asiakkaat. Jos pystymme sen saavuttamamaan, on meillä ainekset myös seuraavalle satavuotistaipaleelle.
