Veneenrakentamista ja ranskan tunteja on luvassa kiperien liikennekysymysten sijasta Kauniaisten liikennesuunnitelmista vastaavalle projekti-insinöörille Lennart Långströmille. Hän siirtyy eläkkeelle elokuussa.
Långström on ollut virassa vuodesta 2010. Yhteydenpito asukkaitten kanssa on ollut vuosien aikana tärkeää. Asukkaitten yhteydenotoissa kynnys on ollut matalalla.
– Kaksi asiaa on yli muitten: väärinpysäköinti ja ylinopeus, hän sanoo.
Kaiken kaikkiaan Långström on tyytyväinen liikenteen sujumiseen Kauniaisissa.
– Se sujuu ylipäätään hyvin sekä turvallisuuden että kulkemisen puolesta.
Mikä oli suurin haaste sinun aikanasi? Oliko jotain yksittäistä kysymystä liikenteestä?
– Väärinpysäköinti on suuri ongelma, jota ei ole pystytty ratkaisemaan tyydyttävällä tavalla. Postitori pitäisi rakentaa uudelleen liikenneympyräksi, ja meidän pitäisi entisestään laskea nopeusrajoituksia paikoissa, joissa jalankulkijat suurin joukoin ylittävät ajokaistoja, hän sanoo.
Ovatko jotkin ratkaisut erityisesti tyydyttäneet sinua?
– Kyllä. Että Kauniaisissa päätettiin, ettei meillä ole valvomattomia suojateitä paikoissa, jossa ne ylittävät kaksi samansuuntaista ajokaistaa. Sellaisissa paikoissa jalankulkijoitten riski aina kasvaa. Haittapuolena on, että Kauniaistentiellä on runsaasti liikennevaloja, jotka heikentävät liikenteen sujumista ruuhka-aikaan. Tärkeintä tietenkin on, että onnettomuusriski pienenee, ja sitä paitsi sekä aamu- että iltaruuhka-aika ovat lyhyitä. Liikenteen parempi sujuminen sitä paitsi lisäisi läpikulkuliikennettä, joka ei ole toivottavaa.
Kuinka koet julkisen liikenteen. Toimiiko se hyvin Kauniaisissa?
– Meillä julkinen liikenne toimii hyvin. Junalla pääsee Helsinkiin runsaassa vartissa. Bussien linjasto on myös hyvin rakennettu, vaikka paikallisella tasolla olemme kärsineet viime vuosina.
Toivomuksia? Jos voit valita asian, jonka todella toivot toteutuvan julkisessa liikenteessä?
– Kaupunkirata. Sen pitäisi valmistaa tilaa uudelle rautatiesillalle, jossa olisi hissit ja joka tarjoaisi turvallisemman ratkaisun raiteitten ylittämiselle. Meidän pitäisi rakentaa aita koko radan pituudelta. Liian moni jää junan alle. Kaupunkiradan pitäisi myös mahdollistaa korkeatasoisen pyörätien rakentaminen Leppävaaran ja Espoon keskustan välille. Myös toivon, että voimme entistä enemmän siirtyä sähköbusseihin, jotka sopivat erityisen hyvin lyhyille reiteille.
Vain muutama kysymys uusista vyöhykkeistä
Miten koet uuden vyöhykejaon? Onko se hyvä kauniaislaisille? Mikä siinä on hyvää, mikä huonoa?
– Hieman kaksitahoisesti. Minusta olisimme pärjänneet vanhalla jaolla, joka perustui kuntarajoihin. Kuntaraja on kuitenkin helpompi ymmärtää ja tuntea kuin vyöhykejako. Erityisen hyvää kauniaislaisille on, että lippujen hinnat Helsingin-suuntaan halpenivat. Toisaalta kuntaosuudet voivat kallistua. Lisäksi lyhyet matkat kallistuvat, joka voi johtaa epäoikeudenmukaisuuteen, Långström sanoo ja huomauttaa, että kauniaislaiset olivat hyvin vähän yhteydessä vyöhykejaosta.
Kuinka elämä on muuttunut Kauniaisissa länsimetron tulon jälkeen?
– Ei paljonkaan. Olemme kai ensi kädessä junia käyttävä kaupunki. Muutokset bussilinjoissa, jotka nykyisin toimivat syöttöliikenteessä metrolle, vaikuttivat kielteisesti Kauniaisten julkisen liikenteen tarjontaan. Korvaavista ratkaisuista keskustelemme tällä erää HSL:n kanssa.
Mitkä ovat liikennesuunnittelun suurimmat haasteet tulevaisuudessa?
– Kaksi asiaa, kaksi niin kutsuttua nollavisiota. Meidän pitäisi kehittää liikennettä entistä turvallisemmaksi. Olemme menossa hyvään suuntaan, mutta olemme kaukana tavoitteesta. Liikenne on edelleen laajalti vaarallisempaa kuin esimerkiksi työelämä. Nolla kuollutta liikenteessä on ainoa ajateltava pitkän ajan tavoite.
Sen lisäksi päästöjä pitää vähentää.
– Olemme päässeet aika pitkälle pienhiukkasten, typpioksidien (NOx) hiilivetyjen (HC) ja hään (CO) suhteen, mutta hiilidioksidin (CO2 ) kohdalla emme oikeastaan yhtään. Päästöistä on olemassa kansainvälinen taakanjakosopimus, joten tämä ei ole poliittinen kysymys vaan jotain sellaista, joka vain pitää tehdä.
Rakentaa ampumaradan ja soutuveneen
Lennart Långström sanoo, että tuntuu hieman kaksijakoiselta siirtyä eläkkeelle.
– Olen viihtynyt täällä hyvin. Pidän todella Kauniaisista. Olen aina ollut kuntaliitoksia vastaan, ja olen sitä mieltä, että itsenäisyyden säilyttäminen on ollut kaupungilta suuri uroteko. Se on parantanut viihtyisyyttä ja ehkäissyt juurettomuutta, joka muuten rehottaa suurissa kunnissa.
Ja mitä suunnitelmia on eläkeläisenä? Aika ei ole käynyt vielä pitkäksi, ja tuskin käy tulevaisuudessakaan. Hän iloitsee mahdollisuudesta tehdä asioita ilman hyötynäkökulmaa.
– Toimin aktiivisesti ampumaseurassa, ja tavoitteena on rakentaa uusi päästötön ja hiljainen ampumarata Kirkkonummelle. Olen pääsuunnittelijana hyvin sitoutunut tähän projektiin. Teen mielelläni töitä käsilläni. Olen alkanut rakentaa puista soutuvenettä, ja lisäksi pidän lukemisesta, etenkin historiasta ja kielestä, josta olen ollut pitkään hyvin kiinnostunut. Olen lukenut ranskaa neljä vuotta ja toivon, että pystyn jatkamaan viidennen vuoden. Tässä on noita haasteita, Lennart Långström sanoo.
KÄÄNNÖS: JUHANI HEIKKILÄ